LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Universumi muistaa maapallon ja meetvurstin

Elämä on nykyään helppoa. Hanasta tulee lämmintä vettä ja tarvittaessa yö muuttuu päiväksi nappia painamalla. Hyvähän se on, että jää vedenkeittelyn sijasta aikaa harrastuksille ja ikuisuuskysymysten pohtimiseen. Harrastusten puutteessa voi tietysti keitellä vettä ja leikkiä pimeässä mörköä, mutta ikuisuuskysymyksille jokaisen pitäisi uhrata vuorokaudesta minuutti tai ruokatunti.

Ihmisrotu kehitti ensimmäisen ikuisuuskysymyksen noin satatuhatta vuotta sitten asustellessaan keskiafrikkalaisessa luolassa. Kysymys on äärettömän haasteellinen, eikä siihen ole tähän päivään mennessä löytynyt yksiselitteistä vastausta. Kysymys kuuluu, että kumpi oli ensin luolan oviaukossa, sapelihammasnorsu vai sapelihammastiikeri?

Nykypäivän ikuisuuskysymykset eivät ole onneksi noin haastavia. Jos kadulla sattuu kompastumaan pöhöttyneeseen sapelihammasnorsuun tai oksennukselle löyhkäävään sapelihammastiikeriin, kyseisen julkkiksen henkilöllisyyden voi tarkistaa Seiskasta. Se että kumpaan tuli kompastuneeksi ensin on tyhjänpäiväinen nippelitieto, jota ihmiskunta tuskin pohdiskelee sadantuhannen vuoden päästä.

Kuka räjäyttää ja kenen pallon?

Kenties tärkein ikuisuuskysymys liittyy siihen milloin joku ydinasevaltio erehtyy räjäyttämään maapallon atomeiksi. Ennaltaehkäiseviin toimiin olisi pikkuhiljaa syytä ryhtyä, sillä nykymaailmassa ihan tavallinen taliaivo voi nousta merkittävän ydinasevaltion johtajaksi. Pikaratkaisuksi ehdottaisin, että insinöörit alkaisivat tehdä yhteistyötä diplomi-insinöörien kanssa, jotta maapallon tuhoamiseen tarkoitetut napit tulisivat ruuvatuiksi mahdollisimman kauas vessojen valokatkaisijoista.

trump_donald

Olisihan se vähintäänkin noloa jos lyhyenläntä, eteläkorealainen valtionpäämies sattuisi yöllisen vessareissun alkajaisiksi räjäyttämään maapallon ja herättämään siinä sivussa universumin laidalla asuvat kummajaiset. Jos niin kuitenkin sattuisi käymään, millaisen muistokirjoituksen maapallo saisi? Ja muistaisivatko universumin laidalla asuvat kummajaiset mainita hautajaisissa myös suomalalaiset?

Avaruudessa leijuvan kestomakkaran viimeinen myyntipäivä?

Suomalaiset ovat olleet aina hyviä hevosmiehiä ja autokuskeja. Hevoset on ehkä kuitenkin parasta unohtaa ja keskittyä muihin vahvuuksiin, sillä jos puhutaan hevosista, on puhuttava myös meetvurstista. Ja meetvurstia tuskin kukaan haluaa mainittavan maapallon muistokirjoituksessa, vaikka avaruudessa kestomakkarat säilyvät syömäkelpoisina miljoonia vuosia.

Kun unohdetaan lihatuotteet ja grillaaminen ja varmuuden vuoksi myös sauvakävely, akankanto, työttömyys ja ryyppääminen, suomalaisista jää aika vähän muisteltavaa. Onhan meillä edelleen ne rallikuskit ja formulahirmut, mutta tuskin valonnopeudella matkaavat avaruuskummajaiset paljon niiden perään kuolaavat.

Sama juttu on Nobel palkintojen kanssa. Täällä maapallolla niitä osataan arvostaa melkein yhtä paljon kuin hampurilaisketjujen alekuponkeja, mutta tuskin oman nobelistimme, A.I. Virtasen rehunsäilöntäniksit saavat osakseen muuta kuin haukottelua.

Rehun avulla pääsemmekin hyppäämään maaseudulle ja laitumelta luontevasti talousmetsään. Luonto on suomalaisten suurin voimavara ja eritoten muistokirjoitukseen soveltuva ihmetys. Avohakkuista ei passaa mainita halaistua sanaa, eikä verenhimoisista villipedoista tai vietnamilaisista marjanpoimijoista. Linnuista meidät pitää muistaa ja tietysti bongareista.

aasi_laitumella

”En ole valitettavasti päässyt maistamaan sitä A.I. Virtasen keittämää rehua, mutta yhden P.A. Virtasen alushousut söin ja hatun. Että kiitosta vaan kaikille suomalaisille ja IIHAHAHAAA!”

Ja kun universumin laidalla asuvat kummajaiset perehtyvät tarkemmin aiheeseen, linnut unohtuvat nopeasti ja jäljelle jäävät vain ne bongarit. Kyllä vain bongarit, tarkemmin sanottuna unibongarit.

Hämmentävä uutinen

Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli hämmentävä uutinen unibongareista, jotka viime lauantaina kisailivat siitä kuka näki nukkuessaan eniten lintuja. Osallistujia oli toistasataa ja lintujakin nähtiin kymmenittäin.

Oli jokseenkin hämmentävä lukea malarialääkettä syöneestä kilpailijasta, pakastimeen sullotusta ex-jääkiekkoilijasta ja jeeppiä jahdanneesta dinosauruksesta. Siinä yhtyivät unimaailma, lintuharrastus ja suomalaisuus sellaiseksi sinfoniaksi, ettei parempaan pystyisi edes Sibelius.

Ja kun nyt kerran eksyttiin musiikkiin, täytyy vain toivoa, ettei Pohjois-Korean johtajalle iske ensi yönä vessahätä. Valitettava fakta on nimittäin se, että maapallon muistokirjoituksen rustaa todennäköisesti joku universumin laidalla majaileva toimittaja, joka kerää aineiston bittiavaruudessa tällä hetkellä leijuvista rippeistä.

Ja siellähän leijuu nyt kenties suurin suomalainen musiikillinen saavutus, hämmentävä uutinen suunnattomasta, pahvisesta, amerikkalaisesta, laulavasta takapuolesta, jota puristelee innostunut suomalainen naismuusikko. Ja tiedoksi sinne universumin laidalle! Yksikään suomalainen pahvi ei ole saanut levytyssopimusta, vaikka Suomi on kartonkituotteiden kierrätyksessä edelläkävijä. Eduskuntaan pahveja on valittu sadoittain, mutta siellä ne ovat kuin kotonaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s