LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Eläimellistä elämää

uivan sian selässä istuu lokki

Eilisen Ilta-Sanomissa oli juttu japanilaisesta huulikalasta, joka on vuosikymmeniä kaveerannut vedenalaista pyhättöä vartioivan sukeltajan kanssa. Kuvien perusteella kala vaikutti ihan täysjärkiseltä. Sillä ei näyttänyt olevan aikomustakaan vetää miestä huulesta tai ruveta pureskelemaan happiletkua.

Hieman tässä ihmetyttää miksi pyhättö on pitänyt upottaa mereen? Ehkä siinä on kyse rahansäästöstä. Merenpohjassa tonttivuokra on varmasti halvempi kuin Tokion keskustassa.

Tuollainen kalan ja miehen kaveruus on hyvä esimerkki siitä miten ihmiset tuppaavat aliarvioimaan eläinten järjenjuoksua ja tunnemaailmaa. Toisaalta kun irrottaa ahventa koukusta, siinä tuskin tulee ensimmäisenä mieleen, että kala kaipaili madon sijasta juttuseuraa.

Kerroin tuosta inhimillisestä kalasta vaimolle ja yhteistuumin sovimme, että jatkossa kun elimistö kaipaa vitamiineja ja iskee se perinteinen elohopean puutostila, ostamme tuoreen kotimaisen ja ajatteluun kykenevän fileen sijasta saksalaisia kalapuikkoja. Niitä ja aasialaista purkkitonnikalaa voi syödä muutaman kerran kuukaudessa tuntematta itseään kelvottomaksi.

On se vaan niin surullista kun monet eläinlajit teurastetaan sukupuuttoon ja ihan vain siksi, että ihmiset saavat viettää aikaa ravintoloissa. Vielä pari tuhatta vuotta sitten ravintoloissa käytiin jottei olisi kuoltu nälkään. Nykyään käydään kun tekee mieli ryypätä ja siinä sivussa maistellaan kuningaskengurua, alppitiikeriä, vuoristokirahvia ja pahimmassa tapauksessa jopa melkein tyystin kadonnutta Lapin valkohäntäbiisonia.

kenguru

Kengurut ovat sen verran sympaattisia otuksia, että niistä on ihan turha vääntää pihvejä. Tuokin hehtaarijänistä muistuttava hyppijä meni sopuisasti kyykkyyn, jotta korvat ja kaveri sopivat samaan kuvaan. 

Toisaalta turha kai tässä on esittää marttyyria. Maittavinta ruokaa on nimittäin vihannes pedille aseteltu häränpihvi, joka on leikelty aidosta lehmästä. Että terve vaan kaikille Aamuille, Apiloille ja Ystäville. Eviran ylläpitämän nautarekisterin mukaan siinä on kolme suosituinta lehmän nimeä, että kannattaa tosiaan miettiä kenen ystäväksi ryhtyy.

En ole tietääkseni koskaan syönyt ainuttakaan Ystävää, mutta toisaalta eipä lihapaketeissa liiemmin mainosteta, että tämän vakuumin sisällä lepää puoli kiloa Mansikkia tai 700 grammaa Sutturaa.

Etelänmaissa ollaan syömisen suhteen paljon avarakatseisempia kuin täällä Pohjolassa. Heinäsirkat ja tuhatjalkaiset maistuvat leivän päällä ja tarvittaessa myös paremmanluokan juhlissa. Jos Suomessa yrittää tarjota häävieraille kermakakun sijasta hämähäkkileivoksia tai kastematokakkuja, siinä jää helposti lahjat saamatta ja morsian ryöstetään anopin toimesta pysyvästi.

Ja löytyyhän siitäkin jonkin sortin tieteellistä näyttöä, että myös hyönteisillä on tunteet ja kyky ajatella. Ei niiltä kaikilta ole löytynyt mikroskooppitutkimuksissa aivoja, mutta voihan sitä ajatella muutenkin. Suurin osa ihmisistä väittää ajattelevansa sydämellä, joten on kai raatokärpäselläkin oikeus ajatella silmällä tai siivenkärjellä.

tori_torakoita

Myös suomalaiset torikauppiaat voisivat ottaa vaikutteita etelästä.  Nyt en tarkoita värikkäitä flanellipaitoja vaan noita ötököitä.

Entinen naapurini Heikki, joka asuu venerannassa lahon kirkkoveneen alla, on kaveerannut erään brasilialaisen torakan kanssa jo viime syksystä lähtien. Torakka pöllähti esille tyhjästä banaanilaatikosta, josta Heikki oli väsäämässä itselleen uutta ruokapöytää.

Minäkin olen sen torakan muutaman kerran tavannut ja täytyy tunnustaa, että kyseessä on harvinaisen hyvätapainen hyönteinen. Melkein aina kun istahdan nuotion ääreen nauttimaan kahvia, torakka kiipeää housunpunttia pitkin kaulaan asti ja putsaa viikon mittaan ilmestyneet ruokatahrat paremmin kuin juuriharja ja mäntysaippua. Vaimokin on nykyään niin tyytyväinen kun pyykkääminen on helpottunut.

Yleensä kertaviikkoon vien torakalle nivaskan ristikoita, joita se mielellään Heikin kanssa täyttelee. Kymmensenttisen hyönteisen sanavarasto on aikamoisen köyhä, mutta on se kuulemma ratkaissut useamman kerran Apu-lehden palkintoristikon ja voittanut kasakaupalla rahaa. Heikki on pistänyt torakan voitot säästöön ja elokuussa heidän on tarkoitus suunnata Rio de Janeiroon katsomaan olympialaisia.

Siinä on pohtimisen aihetta niille, jotka harrastavat hyönteissyöntiä ja eloperäistä lihamureketta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s