LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Hotellinpolttajan menestystarina

sininen talo puolittain tyhjän päällä

Murehdin aamulla maailman menoa, sitä että pommit paukkuvat ja kaikkia pelottaa. Onneksi ovikello rupesi pirisemää juuri kun olin vajonnut synkkyyden pohjamutiin. Ilostuin melkoisesti kun löysin rappusilta veljenpoikani Åken, joka muutti kymmenkunta vuotta sitten kihlattunsa perässä Bangladeshiin.

Tuliaiskassien penkomisen jälkeen siirryimme kahvipöytään, missä Åke rupesi kertomaan elämästään Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Ensimmäiset vuodet Åke työskenteli baarimikkona loistohotellin takapihalla sijainneessa kapakassa, joka muistutti lähinnä vuotavaa juottokaukaloa.

Saatuaan riittävän monta kertaa tuopista otsaansa Åke tallusteli loistohotellin aulaan ja vonkasi töitä. Sesonki oli kuumimmillaan, joten ainahan pätevälle suomalaiselle löytyi projektia. Aasiassa osataan arvostaa suomalaista tietotaitoa, joka kulminoituu kumisaappaita muistuttaviin puhelimiin ja hikisiin saunoihin. Ei ollut siis mikään ihme, että Åken ensimmäinen homma liittyi puhelimien tuunaamiseen.

lakkautettu_huoltoasema

 Sesonki on aina niin suhteellista.

Hänet vietiin kellariin missä lojui julmettu vuori kiinalaisia pöytäpuhelimia, joita oli tarkoitus levitellä pitkin hotellihuoneita. Koska kyseessä oli loistohotelli, kiinalaiset puhelimet oli muutettava suomalaisiksi. Kuukauden verran Åke raaputti mattoveitsellä harakanvarpaita irti ja suti tilalle maalitussin ja sapluunan avulla länsimaisia koukeroita.

Tylsistymistä ja jännetuppitulehdusta estääkseen hän maalasi osan puhelimista Nokian sijasta Atria-tuotemerkin alle ja eikä tietenkään unohtanut Kossua tai Tapparaa. Kun projekti oli valmis, hotellin johtaja oli niin tyytyväinen, että määräsi Åken korjaamaan näköalasviittiin nikkaroidun saunan sähkökiuasta.

Se oli helppo homma, muutama johto ristiin, sulakekaappiin kolme naulaa ja kotia kohti. Illalla Åke sai vihaisen puhelun, jonka kantava ajatus oli palkaton lopputili. No, se ei ollut suuri menetys, sillä jo aamulla löytyi uusia töitä. Loistohotelli oli roihahtanut kiuasremontin takia tulimereksi ja palolaitoksella oli tarjota puhdetöitä pätevälle letkunheiluttajalle moneksi päiväksi.

Åken vaimo oli sillä välin lueskellut muotilehtiä ja ruvennut kaipailemaan rinnalleen hieman vakavaraisempaa ukkoa. Åkelle jäi siis kaksi vaihtoehtoa, ottaa avioero tai ruveta menestyjäksi. Avioero on hankala prosessi kun siinä pitää täyttää kaikenlaisia lomakkeita. Menestyminen on helpompaa, tarvitaan vain pirusti onnea ja jokin kantava ajatus.

Åken tapauksessa on turha puhua onnesta, mutta ajatus sentään kantoi hänet Bangladeshin keskuspankin aulaan. Miten sattuikaan, että pankki oli juuri ostanut läjän uusia tietokoneita, joissa oli suomalaissyntyinen Linux-käyttöjärjestelmä. Åke palkattiin keskuspankin tietoturvapäälliköksi heti kun johtaja tajusi, että suomalainen hallitsi palomuurihommat mennen tullen.

tietokonehiiri

Åke osasi kertoa, että hiiren pohjassa on pallo. Ja työnteko muuttuu huomattavasti mukavammaksi kun pallon heittää roskikseen.

Åke ei ollut koskaan omistanut tietokonetta, mutta tunsi periaatteen, että nappia painamalla tapahtuu asioita, ja on ihan käyttäjästä kiinni ovatko painallusta seuraavat asiat hyviä vai huonoja. Onneksi Åke tajusi pitää etäisyyttä tietokoneisiin ja keskittyi suunnitteluhommiin, joissa pärjää hyvin ilman että tarvitsee tietää mitä hiirellä tehdään.

No, viime kuussa se sitten tapahtui  – hakkerointi meinaan. Åke itse ei ollut kartalla, että mitä hakkerointi käytännössä tarkoitti, mutta jollakin ihmeen konstilla keskuspankilta pöllittiin kymmeniä miljoonia dollareita, vaikka takaovi oli lukossa, eikä ikkunastakaan ketään kiivennyt koska Åke oli saanut istua tupakalla kaikessa rauhassa.

Keskuspankin nöyryytetty johtokunta vaati Åkelta sadan miljoonan dollarin korvauksia. Åken asianajaja puolestaan yritti vedota siihen, että menetys olisi saattanut nousta miljardiluokkaan, ellei Åke olisi epähuomissa läikyttänyt kahvia pankin päätietokoneeseen juuri kun hakkerit olivat hakanneet nollia oikein tosissaan. Vetoomukset eivät olleet paljon auttaneet. Asianajajan kehotuksesta Åken oli pitänyt kiivetä vessan ikkunasta pihalle ja kipittää lentokentälle.

Mikäs siinä! Kyllä meidän kylällä on aina tilaa yhdelle tietokonenerolle, joka taitaa kiukaan asennukset ja baarimikon hommat. Tiedä sitten, että millä rahalla Åken vaimo saadaan lennätettyä Suomeen. Ja onko edes tarvetta kun Suomen ilmasto on vähän laihanpuoleinen, eikä menestystäkään ole tarjolla ainakaan Åken suunnalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s