LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Intiaanipäällikkö Hiace ja hänen kaksoisveljensä Tao Tao

iltahämärä auringonlasku talvi, lumisia puita

Amerikan presidentti Barack Obama soitti aamulla ja ihmetteli minkä takia en ole kirjoitellut uusia juttuja moneen päivään. Kerrottuaan CIA:n viimeisimmät hölmöilyt mies totesi huojentuneena, että jos en olisi vastannut puhelimeen, hän olisi tylsistymisen välttämiseksi maalauttanut Valkoisen talon vihreäksi ja määrännyt lentotukialuksen meidän kylän venerantaan.

Hyvä juttu, ettei Obama pistänyt lentotukialusta matkaan. Naapurikylän ukot olisivat murmuttaneet kateellisina koko ensi vuoden, ja taas olisi pitänyt juhannuksena painia torilla. Jos ajatellaan ihan käytännön vinkkelistä, amerikkalaisten rakennelmat ovat aina sen verran suuruudenhulluja, että eiköhän lentotukialuksen komentosilta olisi matkan varrella kolahtanut tanskalaisten siltaan ja sen jälkeen koko betonihökötys olisi sortunut Juutinrauman aaltoihin.

Jälkipuinti olisi käyty ihan kotipiirissä, ja minä olisin saanut taas vaimolta selkääni. Asia on nimittäin sillä tavalla, että minun vaimoni tykkää kovasti siitä tanskalaisesta tv-sarjasta, missä tehdään kaikenlaisia siltarikoksia, kuten pissitään sillalle, heitellään siltaa kananmunilla ja syytetään siltaa veronkierrosta.

Ilman Silta-sarjaa meidän illat olisivat aikamoisen ankeita kun pitäisi tuijottaa VHS-kasetilta Napakymppiä ja Kari Salmelaisen vipattavia viiksiä.

Lokkeja syövä norppa

Muistatte varmasti, että kylän venerannassa asustelee lokkeja syövä norppa, jonka touhuja kauhistelisi jopa kaiken nähnyt Nestori Miikkulainen. Luomakunnan pikkuotuksilla on pienet aivot ja niiden on kovin vaikea tajuta suuria asiakokonaisuuksia, jotka liittyvät maailmankaikkeuteen, politiikkaan ja lentotukialuksiin.

sortunutsilta

Kokemäenjoella seikkaili muutama vuosi sitten kiinalainen lentotukialus ja sen kyllä huomaa. 

Veikkaan, että jos norppa olisi lokinmetsästyksen tiimellyksessä törmännyt parisataametriseen sotalaivaan, otus olisi saanut sydänkohtauksen ja kupsahtanut siihen paikkaan. Tunnin päästä veneranta olisi sitten kuhissut kaikenmaailman luonnonsuojelijoita.

Porukka olisi maistellut innokkaana pikkukiviä ja tunkenut lunta suuhun, tarkoituksena makuvivahteiden avulla selvittää mikä luonnonmullistus norpan oli teilannut. Samaan syssyyn porukka olisi yrittänyt pähkäillä miksi norpan kotiluolassa lojui purkkitolkulla suolaliemeen säilöttyjä lokkeja.

Kai ne hipit olisivat lopulta kylmissään upottaneet sen lentotukialuksen ja lähteneet sitten etsimään kirpputorilta uusia aatteita, joita meidän kylällä on tarjolla enemmän kuin vanhoja vaatteita. Nyt tuntuu, että tämä jaarittelu meinaa lähteä lapasesta, mutta se on ihan hyvä juttu, koska talviaikaan sormia pitää muistaa liikutella, että veri kiertää eikä lapanen jäädy peukaloon kiinni.

Muutama talvi sitten kun se amerikkalainen näyttelijä Robert de Niro oli meillä kylässä, istuttiin saunan jälkeen lumihangessa, juotiin teetä ja naurettiin kun munat sulattivat lunta nopeammin kuin kolmen kilowatin uppokuumennin.

Sen illanvieton aikana teekuppi jäätyi Robert de Niron sormeen ja sen takia äijää ei ole pahemmin elokuvissa näkynyt, että terveisiä vain myös sinne Hollywoodiin.

Lunta tupaan

Mitä minä olen lähipäivinä touhuillut? No, lähinnä olen tehnyt lumitöitä. Muun Suomen lumikasoihin en ole perehtynyt, mutta meidän kylällä hangen korkeus on kolmatta metriä. Luitte oikein, kolmatta metriä.

talvi_intiaani

Hiacen kanootti kulkee sutjakkaasti myös lumessa. Tao Tao istuu muuten koivun oksalla ja matkii sinitiaista.

Asia on nimittäin sillä tavalla, että viime viikolla kylälle ilmestyi Amerikan Kalliovuorilta kotoisin oleva intiaanipäällikkö Hiace ja hänen kiinalainen kaksoisveljensä Tao Tao.

Kaksoisveli ei ole mikään pandakarhu vaan ihan oikea yrtinkerääjä. Huonoon aikaan miehet ilmestyivät, sillä kostea syksy ja köyhän alkutalven yöpakkaset olivat nirhanneet yritit näiltä leveysasteilta.

Olen ollut intiaanien ja karjapaimenten ystävä siitä päivästä lähtien kun söin John Waynen kanssa kalakukkoa Kuopion torilla vuonna 1971. Sain John Waynelta muistoksi pellistä taotun vyönsoljen, jonka oli takonut Navajo-intiaanien legendaarinen peltiseppä Sormensa Telonut Nukkuva Härkä.

Sen vyönsoljen aiheuttaman tunnekuohun takia majoitin Hiacen ja Tao Taon halkovajaan. Käskin niiden olla kunnolla ja vältellä vaimoa. Lupasivat totella kunhan pääsisivät penkomaan meidän maustekaappia. Mikäs siinä, minä ajattelin. Luulin nimittäin, että Tao Taolle riittäisi purkillinen kanelia, mutta ei perkele.

Ukko tunki oreganot ja grillimausteet povitaskuun, kehtaisi vielä takavarikoida sitruunapippurit ja merisuolan. Pikkaisen minulle jäi epäselväksi, että miksi Hiace varasti keittiön liesituulettimen ja otti vielä verhotkin mukaansa.

Sillä aikaa kun minä yritin keksiä vaimolle hyviä tekosyitä, ne kaksi pirulaista joivat vajasta löytämänsä tärpätit ja kasasivat pihalle julmetun nuotion. Enhän minä ehtinyt tehdä mitään kun niillä oli jo menossa lumisadetanssi.

Vartin kun ehtivät hyppiä, niin alkoi lumisade ja sen jälkeen olen saanut kykkiä tauotta lapionvarressa. Että jos eksytte meidän kylälle, laittakaa polkupyörään lumiketjut tai jääkää naapurikylään missä on lunta vain pakastimessa.


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s