LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Talouspaperi on ainoa oikea arvopaperi

vanha harmaa Mercedes auto etusäleikkö lamput

Aamukahvia keitellessäni löysin teepussien seasta almanakan vuodelta 1919. Istahdin pöydän ääreen ihmettelemään, että mistä vihkonen oli peräsin. Kääntelin mietteliäänä sivuja ja tutkiskelin, että millaisia nimiä sata vuotta sitten jaeltiin.

Marraskuun viidennentoista kohdalle oli painettu suttuisella musteella yksi ainoa nimi. Miten sattuikaan, että päivänsankari oli sama mies, joka päivälleen kaksi vuotta sitten änkesi makuuhuoneen ikkunasta sisään.

Uppasen Leopold muistuttaa kumaraselkäistä joulutonttua, mutta ulkonäön ei passaa antaa hämätä. Hän on nimittäin Suomen viimeinen ovelta ovelle kiertävä kaupparatsu. 1980-luvun lopulle asti hän kierteli kyliä hevosella, mutta kun eräänä päivänä kärryistä loppuivat tavarat, hän kauppasi hevosen ja housunsa. Sen jälkeen hän on seikkaillut pitkin Suomea vanhalla Mersulla, joka on tungettu millimetrin tarkasti täyteen monenmoista tavaraa.

pronssinen ukko

Housunsa ja hevosensa kaupannut kaupparatsu taiteilijan ikuistamana.

Konjakkia ja pukuherroja

Puhelinmyyjistä pääsee mukavasti eroon valehtelemalla, että työskentelee Talentum-konsernin kustannusjohtajana tai Otavamedian markkinointipäällikkönä. Henkilötiedot katoavat salamana puhelinmyyntifirman rekistereistä, eikä kukaan soittele seuraavaan vuosisataan ja jos soittelee, niin sitten vain uusi esittely ja haukut päälle.

Uppasen Leopold ei ole yhtä vedätettävissä kuin puhelimia hakkaavat puurokorvaiset opiskelijat. Jos metsätien päästä löytyy honkahuvila, jonka terassilla istuu liuta konjakkia litkiviä pukuherroja, Uppasen Leopold on onnensa kukkuloilla.

Siinä on ruipelon autonkuljettajan turha yrittää hätistellä ukkoa pois tontilta. Raihnaisesta ulkomuodosta huolimatta hänellä on musta vyö judossa ja kyky heittää silmänräpäyksessä vakuuttava myyntipuhe.

Ennen kuin hätistelijä huomaakaan, jostakin on ilmestynyt syliin angorasta kudottu shaali. Ojennettuaan käyntikortin ja otettuaan maksun käteisellä Uppasen Leopold suuntaa terassille ja rupeaa tekemään bisnestä. Yleensä hän aloittaa kauppaamalla talouspaperia ja siirtyy sitten sutjakkaasti kenkälankkiin. Yhdenkään pukuherran on turha mölistä, että omistaa salkkutolkulla jonkin Pohjoismaisen talouspaperikonsernin osakkeita.

Lavoittain vesipulloja

Kaksi vuotta sitten Uppasen Leopold onnistui myymään naapurin Heikille muutaman vesipullon.

Mies osaa perustella kauppatavaran ainutlaatuisuuden niin uskottavasti, että jo pikaisen myyntipuheen jälkeen jokainen talousnero ymmärtää, että talouspaperi on ainoa todellinen arvopaperi.

Piiloon ja äkkiä!

Silloin kaksi vuotta sitten naapurin Heikki soitti ja varoitti Uppasen Leopoldin ilmestyneen pihaan. Kiiruhdin saman tien ulos, tyhjensin 200 litran bensatynnyrin huurteiseen ojaan ja heitin tulitikun perään. Sitten levitin tielle piikkilankaa, naulasin portin umpeen ja hoputin vaimon sisälle.

Kiiruhdimme maitopullon ja ruislimpun kanssa piiloon yläkerran vaatekomeroon. Ilmanvaihtohormin läpi kuulin lähestyvän auton äänen, renkaan pamauksen ja sitten helvetillistä kiroilua.

Kolmen tunnin piilottelun jälkeen ajattelin Uppasen Leopoldin päässeen jatkamaan matkaa, mutta sitten makuuhuoneesta rupesi kuulumaan kuorsausta. Raotin vähän ovea ja näin kaupparatsun makaavan sängyllä ketarat ojossa. Huoneessa oli kauhea  käry kun ukon sarkatakki oli helman kohdalta kärventynyt. En viitsinyt alkaa möykkäämään kun kerran olin itse roihauttanut ojanpientareen palamaan.

Pätevä kaupparatsu haistaa asiakkaan jopa unen läpi. Uppasen Leopold pomppasi saman tien pystyyn ja vetäisi povitaskustaan rullan talouspaperia. Hän repäisi muutaman arkin ja kiiruhti ojentamaan niitä ensin vaimolleni. Ihan tavalliselta talouspaperilta se näytti, mutta se ei ollut kuulemma tavallista nähnytkään.

munkkihämähäkki

Munkkien sisälle kannattaa vilkaista muuallakin kuin Tiibetissä

Talouspaperilammas kuin sohvatyyny

Uppasen Leopoldin kauppaama talouspaperi on valmistettu Tiibetin vuoristolaaksoissa elävien munkkihämähäkkien seitistä. Niiden otusten rinnalla tavallisten hämähäkkien seitti on pelkkää vappuserpentiiniä.

Munkkihämähäkkien seitin ansiosta talouspaperi on vahvaa kuin teräs ja samaan aikaa kimmoisaa kuin Kimmo Kinnusen keihäskäsi.

Harmaankellertävät juovat talouspaperin pinnalla ovat kiinalaisten silkkielektroniikkatoukkien jouhia.

Kyseiset jouhet antavat talouspaperille ilmiömäisen pehmeyden ja imukyvyn, jonka rinnalla tv-mainosten talouspaperilampaat tuntevat itsensä kulahtaneiksi sohvatyynyiksi, joihin ei imeydy edes tiskivettä muistuttava tarjousolut.

Perinteinen talouspaperi maksaa meidän kyläkaupassa 60 senttiä rullalta, joten oli aikamoinen lottovoitto saada ostaa 52 sentin rullahinnalla 30 rekkalavallista huippulaatuista talouspaperia. Vielä tänä päivänä, kaksi vuotta kaupanteon jälkeen, kellarissa lojuu reilut 29 lavaa sitä samaa arvopaperia. Veikkaanpa, että sitä riittää vielä perikunnalle ja heidänkin lapsilleen.

Suosittelen todellakin lukitsemaan ulko-oven kun pihaan ilmestyy harmaa Mersu ja tonttua muistuttava ukko. Ikkunoihin kannattaa lisäksi virittää rautalankaa tai ehkä parempi naulata ne umpeen. Minä en tänä päivänäkään voi käsittää, miten se pirun ikäloppu kaupparatsu onnistui kiipeämään ilman tikkaita toisen kerroksen ikkunan tasalle, avaamaan salvan pelkällä lusikalla ja keplottelemaan itsensä sisään.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s