LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Ahneella on kateellinen loppu

robotti ruohonleikkuri nurmikko

Verohössötyksen jälkeen on taas mukava palata normaaliin arkeen. Mitä se normaali arki sitten pitää sisällään? Lähinnä samaa kuin viimeiset pari päivää, eli ahneutta ja tietysti aina yhtä käyttökelpoista kateutta.

Minä en ole erityisen ahne! Juhlissa santsaan kakkua vähintään viisi kertaa ja kahvia juon sen verran, että keitin luulee joutuneensa sotilaskodin tiskille. Kateellinen olen korkeintaan kerran päivässä ja silloinkin ihan syystä. Yleensä olen kateellinen naapurille, sillä aidan takana lojuu kaikenlaista tavaraa, jota minä tarvitsen arjen rutiineista selvitäkseni.

Vapaamielinen ruohonleikkuri

Naapurini osti viime vuonna sellaisen itsekseen huristelevan robottiruohonleikkurin. Monta yötä kyttäsin ikkunassa taskulampun kanssa kun se vehje nitkutti pitkin ruohokenttää. Pirulainen osasi väistellä marjapuskat ja paskakaivot, eikä tippunut edes ojaan.

Ruohonleikkuri lumessa

Jos tuo minun leikkurini olisi robotti, sekin osaisi paeta talvea ihan omineen.

Naapurin isäntä ei ole yleensä kateellinen, mutta ihmeissään hän on ja tauotta. Syytäkin vähän on, sillä alkukesästä sain tarpeekseni siitä itsekseen hyörivästä ruohonleikkurista. Yhtenä aamuna heitin roska-auton kyytiin naapurin pihalta keräämäni anturit, joiden tehtävä oli kaitsea sitä robottihirvitystä.

Olisittepa kuulleet ruohonleikkurin äänen kun se roska-auton mentyä tajusi, että rajat olivat poissa ja pienen pihan sijasta sillä oli leikattavana koko maailma.

Naapuri pystyy seuraamaan ruohonleikkuria tietokoneen välityksellä. Eilen illalla vehje seikkaili jossain Itävallan tienoilla. Naapuri ihmetteli taas päätään raapien, että miten vehje oli päässyt karkuun ja millä pirun keinolla se onnistui lataamaan akkunsa.

En sanonut mitään koska ei ole minun asiani neuvoa muita ihmisiä arjen ongelmissa. Naapuri soitti myös vihdoin rautakauppiaalle, joka vehkeen pakotti ostamaan. Mies yllättyi kuultuaan ruohonleikkurin karkaamisesta ja lupasi 10 euron lahjakortin, koska takuuta oli vielä vuosi jäljellä.

Kauppiaat ovat aina kovia yllättymään. Se on kai jonkinmoinen synnynnäinen ominaisuus, tai sitten yllättymistä harjoitellaan porukalla jossain seminaarissa.

Hernekeittopurkkiin eksynyt tomaatti

Ostin kerran vahingossa meidän kylän Lidlistä purkin saksalaista hernekeittoa, joka maistui ihan tomaattikeitolle. Suutuksissani veivasin polkupyörällä sisään myymälään ja iskin kattilan liukuhinnalle.

tomaattia ja porari

Joskus sitä näkee pikku-ukkoja poraamassa tomaatteja, mutta onneksi harvemmin.

Huusin kovaan ääneen, että kauppias tänne ja heti! Eihän sieltä mitään kauppiasta löytynyt. Myymäläpäällikön serkkupoika, krapulainen pitkätukkahippi ilmestyi siihen lusikan kanssa maistelemaan keittoa ja kehumaan, että onpa yllättävän hyvää.

En saanut minkäänlaista korvausta ja kattilankin jouduin itse pesemään. Käytännössä vika ei ollut Lidlin, mutta periaatteessa oli.

Kyllä asiansa osaavan kassahenkilökunnan pitäisi tietää, ettei suomalainen mies syö tomaattikeittoa, ja jos tomaattikeittopurkki jostain syystä eksyy liukuhihnalle, se on henkilökunnan toimesta vaihdettava välittömästi hernekeittopurkkiin.

En minä kotona lueskele, että mitä niiden purkkien kyljissä lukee!

Yllättävä reppu

Eilisen lehdissä oli juttua Järvenpään Citymarketista, missä oli jaettu eurolla reppuja. Jakamisesta teki uutisen se, että reput olivat loppuneet kesken ja sadat vihaiset ihmiset olivat jääneet ilman.

Taas oli kauppias toteamassa, että kova väkimäärä yllätti.

Mikä yllätys se nyt oli? Jos lehdessä kerrotaan, että seuraavana aamuna Rovaniemellä jaetaan eurolla muovisankoja, niin tunnin päästä Helsinki-Vantaan lentokentällä on päällä täysi kaaos kun kaikki Uudenmaan raharikkaat tappelevat paikasta lentokoneessa.

reppureissaajaKaiken lisäksi ne euron reput oli tungettu täyteen ruokaa, lahjakortteja ja tabletteja. Toivottavasti ne tabletit olivat rauhoittavaa mallia, että repun saaneet pystyivät edes vähän rauhoittelemaan vihaisia kanssaihmisiä.

Lehdissä ei kerrottu, että oliko niissä repuissa yhtään robottiruohonleikkuria. Tuskin, koska ne vehkeet painavat aivan pirusti, ja tunnetusti euron repun hajoavat jo puhelinluettelon painosta.

Tontin reunoille iskettävät robottiruohonleikkurin anturit ovat sen sijaan yhtä kevyitä kuin nahistuneet porkkanat, joten kaikille järvenpääläisille tiedoksi, että jos repuista löytyy Jalostajan hernekeittoa ja robottiruohonleikkurin antureita, ne voi lähettää minulle.

Postikulut saatte kyllä maksaa itse! Vaikka mukava olenkin, hyväntekeväisyyteen en sentään sorru.

Maapallo on minun käsittääkseni pyöreä, joten kaiken järjen mukaan naapurin robottiruohonleikkuri ilmestyy joskus vielä takaisin. Siinä vaiheessa olisi hyvä, että sen vehkeen saisi pysymään naapurin tontilla. Totuus on, että välillä minuun iskee ahneuden ja kateuden lisäksi kummallinen polte, joka lääkäreiden mukaan aiheutuu lähimmäisenrakkaudesta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s