LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Postimies kulkee kainalossa

Taksia odotellessa tallustelin halkovajaan ja pistin täyden pannullisen kahvia tulemaan. Halkovassa kahvittelua olen harrastanut siitä päivästä lähtien kun menin naimisiin. Perinteiset hääyön kahvit joimme vaimon kanssa parvekkeen ovensuussa itikoiden pistellessä paljaisiin pakaroihin.

Parvekkeelle ei silloin passannut astua, koska laudat olivat lahonneet, eikä minun mielikuvitusystäväni ollut tehnyt mitään asian korjaamiseksi. Hääyön sain viettää vaimon vieressä, mutta heti aamulla rupesimme väittelemään siitä, että oliko taloudellisesti kannattavaa ajaa polkupyörällä kuusikymmentä kilometriä Korvalan Taavin konkurssipesään ja raahata sieltä repputolkulla sokeria.

Minähän sen väittelyn hävisin, jouduin polkemaan kahvin voimalla sinne ja sokerin voimalla takaisin. Voi sitä huudon määrää kun vaimo tajusi, että olin syönyt matkan varrella kaksikymmentä kiloa sokeria. En minä oikeasti kaikkea syönyt, kunhan yritin vähän vedättää.

metsäpalo kaksi sokeripalaa

Sammuisikohan metsäpalo kirjahyllyn kokoisilla sokeripaloilla?

Sillä tavalla riitely ei mennyt ihan mahdottomaksi. Tein nimittäin matkan varrella useita tieteellisiä kokeita, jotka onnistuessaan olisivat saattaneet tehdä maapallosta mukavamman paikan asua.

Täytyy näin jälkeenpäin tunnustaa, että sokerin käyttäminen metsäpalon sammuttamiseen saattoi olla aavistuksen hölmö ajatus. En minä sitä metsäpaloa sytyttänyt, salama sen oli roihauttanut, mutta vaikka sokeri petti niin palokunta ei.

Samalla tulin kokeilleeksi miten palopäällikön maastoauto käyttäytyi kun bensatankkiin kaatoi kilon sokeria. Pintapuolisen tutkailun tuloksena kävi ilmi, ettei moottorin teho siitä ainakaan lisääntynyt. Autoin minä korvaukseksi hinausköyden sitomisessa, että turha syyttää minua huligaaniksi.

Sokerinhakureissun jälkeen jouduin nukkumaan muutaman yön halkovajassa ja sain selän niin kipeäksi, että mielikuvitusystäväni sai tarpeekseen ja lähti Ruotsiin.

Siinä on myös syy siihen miksi talon parveke on neljänkymmenen vuoden jälkeen edelleen korjaamatta. Älkää huolestuko, parvekkeelta ei voi tippua koska sinne on mahdotonta päästä. Ovi on niin sateen ja auringon turvottama, että moottorisaha pitää vetäistä käyntiin jos routa ajaa mielikuvitusystävän joskus kotiin.

Tuore uutinen on aina vanha

Hinkatessani kahvimukeja puhtaaksi tärpätillä huusin Erkki-karhulle, että menehän hakemaan posti. Olisihan minun pitänyt muistaa, että karhuille asiat pitää vääntää rautalangasta.

nuija lakikirja

Lain mukaan postinjakajan kanniskelusta voi saada kuusi kuukautta palkallista vapaata.

Vartin päästä hengästynyt karhu ilmestyi pihaan postimies kainalossa. Äkäisellä nuorukaisella ei ollut tarjota kuin laskuja sekä naapurin Hesari. Minä ihmettelin, että eikös sanomalehdet pitäisi jakaa ennen auringon nousua?

Postimies kertoi, että mitä sitä suotta lehdenjakajille maksamaan kun postimies pystyy tekemään senkin työn. Hesarissa on tajuttu, että internet-aikakaudella sanomalehtien uutiset ovat järjestäen vanhoja, joten lehdet päivätään suoraa seuraavalle päivälle.

Sillä tavalla päiväpostin mukana tullut lehti ei ole tilaajalla puoli vuorokautta myöhässä vaan puoli vuorokautta etuajassa.

Sanoin Erkki-karhulle, että postimies olisi parasta kantaa takaisin autoon. Karhu meni nolon näköiseksi ja rupesi pureskelemaan postimiehen lippahattua. Siitä tajusin, että auto makasi kyljellään ojanpohjalla tai puolittain kuusen latvassa. Koska taksi ei ollut vieläkään ilmestynyt, Monte Criston Simo lupasi lähteä organisoimaan postiauton pelastustoimia.

Seikkailuelokuva tai pähkinälikööriä

Papukaija ei aikonut lähteä yhtään mihinkään. Se valitteli käheällä äänellä, että piru voisi ruveta mättämään helvetin uuneihin hiiliä, jotta maaperä vähän lämpenisi ja samalla ilma.

Puolustin uljasta isänmaatani ja selitin, että Suomen maaperä on turvetta ja graniittia. Pohjolassa on asuttu maakuopissa satojen vuosien ajan, joten jos helvetti sijaitsisi näillä leveysasteilla, se olisi jo kaivettu esille ja määrätty viranomaisten toimesta käyttökieltoon.

karhu tuijottaa papukaijaa

Papukaijojen mielestä parhaimpia seikkailuelokuvia ovat ne joissa karhu saa papukaijalta selkäänsä.

Papukaija viis välitti minun höpinöistäni. Se lehahti keittiön ikkunalaudalle ja työnsi nokallaan raolleen jääneen ikkunan auki.

Ensin muutama kukkaruukku tippui lattialle, sitten papukaija tunki päänsä ikkunasta ulos ja kysyi, että onko talossa pähkinöitä ja chilipaprikoita?

Vastasin, että leipälaatikossa pitäisi olla kurkkua ja mikroaaltouunin yläpuoleisessa kaapissa mannaryynejä.

Äkäinen lintu möykkäsi suuntaavansa olohuoneeseen tutkimaan talon dvd-valikoimaa. Jos hyllystä ei löytyisi yhtään papukaijoista kertovaa seikkailuelokuvaa se uhkasi lentää lähimpään Alkoon ja ostaa pullollisen pähkinälikööriä.

Huusin, että valokuva-albumi löytyy kirjahyllystä mustavalkotelevision lähettyviltä, ja jos linnulla on syöpäläisiä, niin kellarin hyllyllä lojuu sodanaikainen pullo ddt:tä.

Kun paikallinen mikrokosmos oli viimeinkin rauhoittunut, istahdin hakovajan lepotuolille ja napsaisin lämpöpuhaltimen päälle. Otin mukillisen kahvia ja syvennyin lukemaan Hesaria. Kyllä oli ihmetys melkoinen kun luin jutun eräästä yhdysvaltalaisesta miehestä, joka oli ostanut kirpputorilta parilla dollarilla viiden miljoonan arvoisen valokuvan Billy the Kidistä.

Tutkailin kuvaa suurennuslasilla, koska talo näytti harvinaisen tutulta. Taustalla näkyi kaistale harjun rinnettä, jykeviä tammia ja etualalla pätkä hiekkatietä. Eihän siinä ollut epäilystäkään, että kenen talosta oli kyse.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s