LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Nenätohtorin bensakäyttöinen imuri

Lehmän turpa

Siihen aikaan kun Kalevala oli Pohjoismaiden luetuin dekkari kiertävät nenätohtorit huijasivat hyväuskoisia torppareita minkä ehtivät. Nykypäivänä nenätohtorina toimiminen on kielletty lailla, sillä tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, ettei nenäkarvojen repiminen paranna ainuttakaan sairautta.

Miltei vuosisadan ajan suomalaisten nenäontelot olivat posliinisia kuin Ikean muovikupit. Sitten radiosondia kehitellyt Vaisalan mummo kutoi maailman ensimmäisen kaulaliinan, ja nenätohtoreilta meni uskottavuus kun flunssat loppuivat karvoista huolimatta.

Se oli vaikeaa aikaa koko Pohjolalle. Työttömyys kukoisti ja ryypiskely. Useampi meidänkin kylän nenätohtori olisi hirttänyt itsensä pihlajan oksaan jos vain jostakin olisi löytynyt köyttä.

Kenenkään ei onneksi tarvinnut lähteä naapurikylään köysiostoksille, koska Yhdysvalloissa keksittiin pölynimuri, joka antoi nenätohtoreille uuden elämän. Ensimmäiset imurit toimivat pumppaamalla, kehittyneemmät vehkeet  bensalla. On siis ihan ymmärrettävää, että syrjäkylillä moiset avaruusajan vehkeet aiheuttivat valtavan ostoryntäyksen.

Sängyn salaisuus

Vaisalan mummon kehitettyä päreen pohjalta sähkölampun korpikuusien hämärissä näki viimein, että minkä näköisen ihmisen kanssa oli mennyt naimisiin ja miten hyvin imurit toimivat. Eivät ne tietenkään toimineet.

Kellari tynnyreitä

Imuroinnin ajaksi ruutitynnyrit on syytä kantaa pihalle, ettei kellari räjähdä täysinäisen pölypussin aiheuttamasta kipinästä.

Lieden ympärillä saattoi olla puhtoista ja samoin ikiroudan kovettamassa maakellarissa, mutta kun sähkövalolla tarkasteli sänkyä niin voi sentään!

Imuri oli vuosikymmenten saatossa pöllyttänyt kaiken sonnan olkipatjan päälle, ja se mitä oli luultu päreen valossa viltiksi olikin karvoista, untuvista ja perunankuorista syntynyt hirmuke.

Taas päättyi yksi aikakausi, eikä vieläkään löytynyt köyttä vaikka meidän kylällä oli kasvatettu oksia ihan vaan imurikauppiaiden takia. Kyllähän teistä jokainen arvaa, että köysivyyhti jäi taas hakematta, ja imurikauppiaat rupesivat jobbaamaan autoja.

Autokauppiaiden suorittamista törkeyksistä tekisi mieleni jaaritella pidempääkin, mutta tutkijoiden mukaan maailmasta loppuu öljy 80 vuoden päästä. Samalla hetkellä meidän kylän öljyllä toimiva tuulivoimala lakkaa pyörimästä ja sitten katkeavat sähköt.

Sähköjen mentyä minun kirjoituskoneeni lakkaa toimimasta ja mitä sitä autokauppiaiden metkuista jaarittelemaan jos juttu kerran tulee vääjäämättä jäämään kesken.

Geeniperimän kautta optikoksi

Tämän historiallisen alustuksen jälkeen pääsemme vihdoinkin käsiksi Monte Criston Simoon, jonka isä oli autokauppias, isoisä imurikauppias ja isoisänisä nenätohtori. Nyt varmasti ymmärrätte syyn siihen miksi Monte Criston Simo ryhtyi optikoksi.

Kun geeniperimä on täynnä ketkuja sitä hakeutuu luonnollisesti alalle, joka tarjoaa parhaimmat mahdollisuudet ketkuiluun. Kenenkään on nyt turha väittää, että optikot olisivat rehellisiä. Se joka vaatii pätkästä rautalankaa ja kahdesta lasinpalasta kolmatta sataa euroa ei voi olla kuin nenätohtorin veroinen huijari.

Vihreitä lasipulloja

Muusikot suosivat vihreistä pulloista hiottuja linssejä. Ne suodattavat uv-säteilyä ja punaisia silmiä.

Minä tiedän asiasta aika paljon, sillä olen osallistunut meidän kylän Marttayhdistyksen järjestämille kursseille, joilla nikkaroidaan silmälaseja.

Versacen tai Bossin muovisangan tekemiseen kuluu vaivaiset 20 minuuttia jos käyttää pikaliimaa ja väsää logon maalitussilla.

Linssin hiominen limonadipullon pohjasta on myös yllättävän helppoa touhua. Linssiparin hioo puolesta tunnista tuntiin riippuen siitä, että onko tarve yksitehoille vai monitehoille. Puukotelon kanssa omatekemille silmälaseille tulee hintaa kolme euroa.

Meidän kylällä ei muita laseja käytetäkään kuin omatekemiä, ja ylimääräiset silmälasit Marttayhdistys toimittaa Englantiin, mistä Specsavers jakaa niitä parikympin hintaan ympäri maailmaa.

Samasta syystä kylän ainoa optikko, Monte Criston Simo ajautui 1980-luvulla työttömäksi ja ryösti pankin, joka saaliin rippeitä minun pitäisi lähteä Helsingin poliisin löytötavaratoimistosta vonkaamaan.

Meidän kylän tohtori Tolonen

Monte Criston Simon isovanhemmat olivat sopeutuvaista väkeä, mutta Simo ei ole löytänyt itselleen uutta ketkuilun aihetta. Tai miten sen nyt ottaa?

Pari kertaa viikossa hän pukeutuu valkoiseen takkiin, ajaa taksilla naapurikylään ja väittää olevansa tohtori Tolonen. Luontaistuotteet käyvät hyvin kaupaksi ja olen kuullut, että Simo harrastaa välillä nenäkarvojen repimistä ja myy kiinalaisia kertakäyttöimureita viidentoista vuoden takuulla.

Ei kai tässä sitten auta kuin soittaa taksi ja lähteä taas Helsinkiin. Ei kyllä huvittaisi, mutta toisaalta onhan siinä hyvä tekosyy jättää Tervolan Einarin Volkkarin moottori lojumaan pitkin nurmikkoa. Meidän perheessä vaimo ymmärtää tekniikan päälle, joten pistäkööt hän vehkeen kasaan.

Toivottavasti Einari ei tajua, että pirunvekkulimyyrä poltti auton ajotietokoneen naapurin roskatynnyrissä. Tai oikeastaan ihan hyvä, että sekin roju paloi. Mitä pirua ihminen tekee sellaisella tietokoneella, jonka ainoa tehtävä on kertoa, että kuinka paljon auto kuluttaa jos sillä ajaa tohtori Tolosen laboratoriossa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s