LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Tullikopin kyljessä kituuttava perintö

Omenapuu

Saunareissusta jäi vähän lattea jälkimaku, enkä nyt tosiaankaan tarkoita mitään italialaista maitokahvia. Olin nimittäin juuri hakemassa vajasta lisää hakoja kun Erkki-karhu kipusi lauteille ja rupesi hakkaamaan papukaijaa märällä koivuvihdalla. Papukaija luuli, että karhu haastoi riitaa. Se nappasi nokallaan kiinni karhun korvasta ja rupesi kynsillään repimään vihtaa kappaleiksi.

Reaktio oli toisaalta ihan ymmärrettävä. Viidakoissa ei ole saunoja, joten papukaijoilta puuttuvat kaikenlaiset luontaiset saunavaistot. Papukaijan omistamassa sveitsiläishuvilassa on sauna, mutta se toimii lähinnä pähkinävarastona. Kiukaalle ei myöskään heitellä vettä vaan sitä käytetään hasselpähkinöiden paahtamiseen.

Sauna kuin taistelutanner

Lauteet olivat jo sortuneet siinä vaiheessa kun astuin saunaan. Karhu istui nolon näköisenä betonilattialla ja oli heittelevinään soikeaksi vääntyneestä kuparisangosta kuvitteellista vettä kiukaan suuntaan. Itseäni sain syyttää kun olin nikkaroinut lauteiden rungon kakkosnelosesta.

Uudet lauteet teen kuuskutosesta tammesta tai hitsaan teräspalkeista. Sitten passaa vaikka koko karhuperheen istua turvallisesti saunan höyryssä ja painia tilhiäisten ja haahkapöllöjen kanssa.

Karhu saunoo

Karhut ovat tunnetusti kovia saunomaan.

Papukaijaa ei näkynyt missään, joten pelästyin sen jääneen lauteiden alle ja liiskaantuneen pannukakuksi. Siten huomasin ikkunasyvennyksessä liikettä ja tajusin, että rähjääntyneen vihdan sijasta siinä möllötti märkien koivunlehtien peittämä papukaija.

Kävin hakemassa pihalta kahdeksan tyhjää perunalaatikkoa, asettelin neljä keskelle lattiaa ja toiset neljä niiden päälle. Sitten nostin vihreän muovituolin kasan päälle ja kiipesin siihen löylyttelemään.

Erkki-karhu katsoi touhuani haltioituneena ja murmutti hiljaa itsekseen. Kysyin tyytyväisenä papukaijalta, että mitä karhu mölisi. Olin luullut, että Erkki-karhu piti minua Einsteinin veroisena nerona. Luulo ei ollut taaskaan tiedon väärti.

Papukaijan mukaan karhu päivitteli sitä miten on mahdollista, että maailmassa kuolee päivittäin sukupuuttoon satakunta eläinlajia, mutta elämistä kaikkein sekopäisin sen kun porskuttaa menemään vuosituhannesta toiseen. Minun teki mieli todeta tuohon jotakin viisasta, mutta en viitsinyt nolata itseäni enempää vaan laskeuduin varovasti alas muovituolilta, jonka jalat olivat alkaneet sulaa.

Suolia suussa ja harjassa

Papukaija ei voinut sietää froteepyyhkeitä. Se vaati, että sen höyhenet piti suhnuttaa hiustenkuivaajalla. Minä en uskalla koskea vaimon aparaatteihin ilman lupaa ja vielä vähemmän luvan kanssa. Kerran erehdyin pesemään kissan hampaat vaimon sähköhammasharjalla ja voi herran jestas sitä huudon määrää kun vaimo oli iltasella tunkemassa harjaa suuhunsa ja löysi suolenpätkän harjasten välistä.

Hiiri kissan suussa

Kissalla on selvästi jotain hampaankolossa.

Selitin, että on ihan luonnollista, että kissat syövät hiiriä ja niljakkaat suolet jäävät kiinni hammasharjaan. Eipä selitys kelvannut. Kolme yötä jouduin nukkumaan halkovajassa keskellä talvea pelkkään pressuun kietoutuneena.

Tai niin minä vaimolle valehtelin. Itse asiassa nukuin naapurin asuntoautossa missä oli lämmitys ja väritelevisio.

Sillä aikaa kun säädin Boschin kuumailmapuhallinta papukaijalle sopivaksi, Erkki-karhu erehtyi pukeutumaan vaimon saunatakkiin. Kuului rusaus kun saunatakin selkämys repeytyi kahtia.

Siinä kohtaa ärähdin muutaman kirosanan. Saunatakki on nimittäin perintökalleus. Vuonna 1987 kuollut vaimon isomummo määräsi testamentissaan, että Karjaan vuonna 1937 istutettu omenapuu ja lampaanvillasta kudottu saunatakki periytyvät vaimolleni.

Omenapuun hakureissulle vaimo hoputti minut heti isomummon perunkirjoituksen jälkeen. Pyörittyäni viikkoja pitkin Karjalaa löysin isomummon talon kivijalan erään pullonkorkkitehtaan takapihalta. Omenapuu oli ihme kyllä vielä hengissä.

Tai oliko se nyt mikään ihme kun tehtaan paskaviemäri päättyi puun juurelle. Maksoin itseni kipeäksi, että sain kaivinkoneen ja kuorma-auton hommattua paikalle. Kaikki sujui siihen asti hyvin kunnes piti päästä Suomen puolelle.

Perinnön perässä rajan taa

Nykyään en tiedä, että mikä on käytäntö, mutta Neuvostoliiton aikaan oli täysin mahdotonta yrittää kuskata länteen omenapuuta, jonka hedelmät olivat punaiset kuin peruskommunistin vodkanenä. Lahjoin tullimiehet sukkahousuilla ja amerikkalaisilla farkuilla, mutta juuri kun homman piti olla selvä eräs kenraali ilmestyi paikalle ja käski istuttamaan puun tullikopin kylkeen.

Että seuraavan kerran kun ylitätte rajan Vaalimaan kohdalla niin lirauttakaa kyynel sille Suomen suuntaan vääntyneelle omenapuulle.

Omenapuu rekan lavalla

Tunteita herättävä valokuva. Venäläinen kuorma-auto ja isomummon omenapuu.

Jotta isomummon perintö ei haihtuisi kokonaan ilmaan, revin saunatakin karhun yltä ja tungin sen pyykkikorin pohjalle. Papukaija rupesi kyselemään, että milloin kiivettäisiin katolle ihmettelemään revontulia. Minä selitin, että pitäisi odottaa yötä.

Papukaijan mielestä siinä ei ollut mitään järkeä, koska yöt ovat nukkumista varten. Muistelin, että minulla oli piirongin laatikossa muutamia revontuli-aiheisia postikortteja, joita lupasin yöllisen katolle kiipeämisen sijasta esitellä.

Samassa joku rupesi koputtelemaan kellarin ulko-oveen. Koputus oli sen verran hentoinen, ettei kyseessä voinut olla minun vaimoni.

Kiiruhdin avaamaan oven ja näin ilokseni Tervolan Einarin, joka asuu muutaman kilometrin päässä suon keskellä jököttävässä torpassa. Einari kertoi käyneensä Vanhalla torilla ja kuulleensa minun paluustani. Puristimme kättä muutamaan kertaan ja sitten Einari paljasti minkä takia oli tullut minua etsiskelemään.

Asia oli nimittäin sillä tavalla, että Einarin vuoden vanha Volkkari oli yksi niistä VW-konsernin surullisenkuuluisista autoista. Einari oli sitä mieltä, että päästömittauksia huijaavalle ohjelmalle oli tehtävä jotakin ja nopeasti.

Sähköistä tiedän jotakin ja ohjelmista sen verran, että niitä tulee televisiosta. Perusasiat olivat siis kunnossa, joten olihan kaveria autettava. Samalla minulla oli mahdollisuus tutustuttaa Erkki-karhu sähkötekniikan saloihin, jotta otus voisi vetää talvehtimispesäänsä sähköt.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s