LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Savolaisen perunan olympiamatka

Kun Turkmenistanista matkaan lähteneen tadžikistanilaisen pakolaissaattueen siperialaiset edustajat olivat paljastaneet kunnostautuneensa kortin pelaamisessa siinä määrin, että olivat onnistuneet häviämään öljynjalostamon, kunnanjohtaja alkoi hymyillä. Asia on nimittäin sillä tavalla, että meidän kylän kituvaa taloutta ei pelasteta maataloustukiaisilla vaan perinteisellä uhkapelaamisella.

Rakkautta ja traktoreita

Yksikään mies ei unohda ensirakkauttaan. Tuo tunne säilyy mielessä yhtä varmasti kuin se hetki kun traktori ajaa ensimmäisen kerran varpaiden yli.  49 vuoden ikään mennessä meidän kylän menestynein pituushyppääjä, Matopellon Jalmari ei ollut vielä ehtinyt kokea rakkauden autuutta, mutta varpaansa hän oli jättänyt traktorin renkaiden alle erehdyttyään juovuspäissään hyppimään pituutta keskellä sumuista pottupeltoa kun isännät olivat nostamassa varhaisperunaa.

Steinbach-traktori

Jokaisen perunanviljelijän unelma, höyrykäyttöinen Steinbach.

Onnettomuus tapahtui vuonna 1960 ja siihen lässähtivät Matopellon Jalmarin suunnitelmat päästä Rooman kesäolympialaisiin. Omasta mielestään hän olisi kyennyt hyppäämään kahdeksan metriä vaikka ilman ainuttakaan varvasta, mutta sponsorina toiminut Savon Perunanviljelijät ry oli toista mieltä.

Sodan loppumisesta lähtien savolaiset potut olivat unelmoineet kansainvälisistä ranskanperunamarkkinoista, joten oli selvää, ettei juovuspäissään varpaansa telonutta ikäloppua pituushyppelijää passannut päästää pastamaahan pilaamaan suomalaisen perunan mainetta.

Jotta Matopellon Jalmari saatiin unohtamaan olympialaiset, perunanviljelijät keräsivät kolehdin ja ostivat hänelle bussilipun Helsinkiin. Aikuiselle miehelle oli järisyttävä kokemus päästä ensimmäistä kertaa Suomen ainoaan pääkaupunkiin.

Piimäpullo pelastaa Kekkosen

Kesäkuun neljäntenä Matopellon Jalmari hörppi piimää sadantuhannen ihmisen keskellä ja tuijotti lakanan alta ilmestynyttä marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsasta. Lakanan repimisestä suuttunut lokki yritti kakkia presidentti Urho Kekkosen päälle, mutta epäonnistuttuaan kahdesti se teki uhkarohkean syöksyn ja nappasi Kekkosen silmälasit.

Kekkosen henkivartijoina toimineet KGB:n miehet rupesivat latailemaan Makarovejaan, mutta ammuskelulta vältyttiin. Pituushypyn lisäksi Matopellon Jalmari oli kunnostautunut kiekonheitossa, joten lokin teilaaminen piimäpullolla oli ihan rutiininomainen suoritus.

Kiitokseksi silmälasien pelastamisesta Matopellon Jalmari pääsi kesätöihin sisäministeriöön. Hänen tehtävänsä oli vahtia entistä Tippaustoimistoa, joka oli vaihtanut nimensä Veikkaukseksi. Tuon kesän aikana Matopellon Jalmari tajusi, että jonakin päivänä uhkapelaamisesta tulisi perunabisneksen veroinen rahasampo.

erivärisiä pelimerkkejä

Kylän kasinolla käytetään Sankomies-aiheisia pelimerkkejä.

Sponsoriltaan mitään kysymättä hän neuvotteli Kekkosen kanssa ja sai järjestettyä Savon Perunanviljelijät ry:lle uhkapeliluvat seuraavaksi 99 vuodeksi. Syksyllä Matopellon Jalmari palasi kotikylälle ja paljasti, että minkälaisen sopimuksen ollut mennyt tekemään. Siitähän seurasi julmettu mekkala.

Muutama meidän kylän mies oli lähtenyt Amerikkaan rikkauksien perässä ja palannut köyhänä kuin saunatonttu. Nuo miehet osasivat kertoa karuja tarinoita Nevadassa Mojaven autiomaassa eläneistä perunanviljelijöistä, joiden toimeentulon uhkapelaaminen oli vienyt. Kuohkeimmat perunapenkit oli asfaltoitu, navetat oli muutettu hotelleiksi ja vajat kasinoiksi.

Matopellon Jalmari yritti selittää, että mitä sitä pottuja viljelemään kun uhkapelien järjestämisellä saa tolkuttomasti rahaa ja rahalla pystyy ostamaan pottuja, joita myymällä koko seutukunta rikastuu.

Järjestely kuulosti kieltämättä pomminvarmalta, joten kylän vanha paloasema muutettiin kasinoksi. Kasino lähti hyvin käyntiin, kylälle tulvi rahaa ja Savon Perunaviljelijät ry pystyi kustantamaan Matopellon Jalmarin matkan Tokion vuoden 1964 kesäolympialaisiin.

Koska meidän kylän mies oli vähän niin kuin epävirallinen osallistuja, hän teki diilin brittiläisen Lynn Daviesin kanssa ja osallistui pituushyppykilpailuun väärällä passilla. Lynn Davies alias Matopellon Jalmari voitti kultaa tuloksella 807.

Kasinon nousua odotellessa

Vuonna 1991 sisäministeriö lähetti kirjeen ja ilmoitti, että uhkapelilupa oli mitätön koska se rikkoi Suomen lakia. Eihän siinä sitten auttanut kuin laskea kasinon kyltti alas paloaseman katolta, ja pyörittää uhkapelejä arkisin kello 16.00 jälkeen kun sisäministeriön väki oli estynyt tekemään ratsioita.

Riippuliitäjä Rion yllä

Olympialaisia odotellessa Matopellon Jalmari harrastastaa riippuliitoa ja ristisanatehtäviä.

Valtiotason vainoaminen mustamaalasi kylän imagon, eikä peliriippuvaisia turisteja enää saapunut bussilasteittain kylän maitolaiturille. Viime vuosi oli sitten ihan pohjanoteeraus. Syysmyrskyllä paloaseman peltikatto lähti tuulen mukaan ja eihän sitä ollut varaa paikata kun kertakäyttöpressulla.

Tilinpäätöksen mukaan kasinon liikevaihto oli viime vuonna 13 miljoonaa euroa ja voittoa kertyi 412 euroa. Suurin menoero oli Matopellon Jalmarin kisamatka Rio de Janeiron kesäolympialaisiin.

Jonkun olisi ehkä pitänyt tutustua kalenteriin ennen kuin mies päästettiin rollaattorin kanssa Brasiliaan suuntaavaan lentokoneeseen. Kisat järjestetään nimittäin vasta ensi kesänä ja tiedä sitten, että miten hyvässä iskussa pian 94-vuotias pituushyppylegenda on.

Käy ensi kesän olympialaisissa miten tahansa, kylän kasino lähtee Siperialaisten avustuksella varmasti uuteen nousuun.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s