LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Maailman vaikutusvaltaisin punkki

Punkki kahvikupissa

Pohjolan ilmasto on lämmennyt huolestuttavasti, mutta onneksi kirahvit ja muut etelän villipedot ovat pysytelleet lahden takana. Susista ei ole suuremmin haittaa Tampereen eteläpuolella, ja aikoinaan kuuluisuutta saanut Ruokolahden leijona osoittautui Esson tiikeribensaa nauttineeksi puliukoksi. Turistien on kuitenkin turha luulla, että Suomi on turvallinen maa. Tänne on nimittäin pesiytynyt maailmankaikkeuden salakavalin villipeto. Hyvät naiset ja herrat, kyseessä on tietenkin punkki.

metsäpalo puu tulessa

Se on ihan normaalia jos kulotus vähän leviää.

Kulotuksen ansiosta meidän kylän punkkikanta pysyi kurissa, mutta neljä kesää sitten palopäällikkö sai tarpeekseen metsäpalojen sammuttelusta ja ilmoitti, että jatkossa kulotuksesta lävähtää tuhannen euron sakko.

Kylän vanha sekatavarakauppa meni saman tien konkurssiin kun tulitikkujen myynti romahti. Punkeille se kesä oli yhtä juhlaa. Minäkään en meinannut saada öisin unta kun oli kuuma, ikkuna oli selällään ja pusikosta kantautui jumputusta kun punkit harrastivat kaikessa rauhassa erotiikkaa.

Kylän palopäällikkö on ainoana selvinnyt ilman punkin puremia. Tiedemiehiltä saattaisi löytyä asian tiimoilta jonkinmoinen kiero jossitteluhöpötys, mutta kyllä kaikki tietävät, että palopäällikkö säästyi koska punkit ovat kiitollisia.

Millä minä niiden älykkyyden todistan? Lähinnä osoittamalla sormella! Pääministeri Juha Sipilän olohuoneessa sain nimittäin kunnian jutella valtiovarainministeri Alexander Stubbin henkilökohtaisen punkin kanssa.

Westendin kuuluisin pusikko

Punkki ja valtiovarainministeri Alexander Stubb tapasivat eräänä sateisena aamuna Espoossa, Westendiksi kutsutulla hienostoalueella, jota duunarit kutsuvat Lännenlopuksi. Stubb oli arkiaamuiseen tapaansa juossut läheiselle pyörätielle ja kömynnyt pientareella rehottavaan pajukkoon. Kyseisessä pajukossa Stubb säilyttää keittiöjakkaraa ja muutamaa muovikassiin säilöttyä tupakkakartonkia.

Urheilullinen, Pepsodent-hymyllä varustettu poliitikko ei voi nykypäivänä riskeerata sponsorisopimuksia harmittoman sauhuttelun takia. Jopa Ely-keskus on suostunut kääntämään lyhtypylvääseen ruuvatun liikennekameran osoittamaan pajupuskan sijasta kohti pohjantähteä.

valkohäntäpeura metsässä

Punkkien julkinen kulkuväline.

Paavo-niminen punkki syntyi keväällä Porvoossa ja matkasi valkohäntäpeuran turkissa Westendiin. Olemattomia porkkanapenkkejä etsiskellyt peura jäi suojatiellä venäläisen katumaasturin alle ja kuoli siihen paikkaan.

Törmäyksen voimasta Paavo sinkoutui pajukkoon ja laskeutui kolmatta tupakkaa imevän Alexander Stubbin hiuskuontaloon. Hiusrasva ja eteeriset öljyt saivat punkin tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Se iski hampaansa saman tien neitseelliseen päälakeen ja imaisi yhdellä kertaa ruokalusikallisen vitamiinipitoista verta. Imettyään päivän mittaa useamman desilitran verta Paavo sai hieman järkeä ja oppi puhumaan.

Mistä tunnet sä ystävän, onko punkki sulle hän?

Kului pitkään ennen kuin Paavo uskalsi ryhtyä juttusille uuden isäntänsä kanssa. Punkit eivät ole ihmisten keskuudessa mitään haluttuja seuralaisia, joten ajoituksen piti olla täydellinen. Eräänä iltana kun Stubb oli levittämässä varpaisiinsa kiinalaista tiikeribalsamia punkki laskeutui otsalle ja esitteli itsensä Paavoksi. Stubb pelästyi ja alkoi huitoa, mutta rasvaisilla sormilla punkkia on mahdoton saada kiinni. Paniikissa Stubb juoksi viidesti päin makuuhuoneen seinää, mutta rytäkässä hajosi vain muutama kipsilevy.

Stubb oli aikeissa valella itsensä bensalla kun punkki yllättäen ehdotti rauhanomaista yhteiseloa. Kolmea päivittäistä veriateriaa vastaan punkki lupasi vahtia, ettei yksikään toinen punkki eksyisi Stubbin pöksyihin. Punkki lupasi myös viikoittaisen manikyyrin ja varvasvälien balsamoinnin. Tarjous oli houkutteleva, mutta hieman Stubbia pelotti mahdollinen borrelioosi-tartunta. Kun Helsingin yliopisto oli todennut punkin terveeksi, kaverukset aloittivat yhteiselon.

Solidaarisuuden repale

Kahvia ryystäessään Paavo-punkki kertoi kuinka se oli päässyt matkustelemaan Stubbin kanssa ympäri Eurooppaa. Kakkulautasella pyörivä Timo Soinin lapamato sai hehkutuksesta tarpeekseen ja alkoi puolestaan kertoa miten monta munkkirinkilää Soini pystyi syömään yhdeltä istumalta.

Juha Sipilän syylä pyysi ystäviensä käytöstä anteeksi ja kehotti meitä ottamaan kakkua. Kiitin kohteliaasti ja tyydyin kahviin. Papukaija katsoi parhaimmaksi pysytellä pähkinöissä. Erkki-karhulla oli julmettu nälkä. Se nosti lapamadon kohteliaasti pöytäliinalle ja söi kakun suihinsa.

Kerroin seurueeseemme kuuluvista kaivosmiehistä, jotka olivat solidaarisuuden nimissä suunnanneet pääministerin virka-asunnolle etsimään Juha Sipilää. Syylä lupasi kertoa isännälleen, ettei miehiä passannut lukita putkaan. Tässä taloustilanteessa jokainen solidaarisuuden repale tuli tarpeeseen.

On häkellyttävä kokemus istua kahvipöydässä karhun, papukaijan, syylän, lapamadon ja punkin kanssa. Siinä tuntee itsensä jotenkin hölmöksi ja samaan aikaan etuoikeutetuksi. Kun ihminen vaivautuu laskeutumaan norsunluutornista muiden luomakunnan otusten keskuuteen ja kuuntelemaan hetken niiden edesottamuksia, siinä kasvaa itsekin päätä pidemmäksi. Jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Kiitin Juha Sipilän syylää vieraanvaraisuudesta ja toivotin Soinin lapamadolle ja Stubbin punkille hyvää jatkoa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s