LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Räjähtävä hernekeitto

apina-ihminen metsä

Marttayhdistys järjestää meidän kyläkoululla kaikenlaisia kursseja. Kutomiset ja nitomiset olen jättänyt suosiolla vaimolle, mutta kaikenlaisille käytännön kursseille olen osallistunut. Mielenkiintoisin oli se kun rakennettiin jalkaväkimiinoja vanhoista hernekeittopurkeista ja ladosta löytyneen lentopommin sisältämästä trotyylista.

Osallistujia oli runsaasti, ja miinoja valmistui viikon aikana kolmisensataa kappaletta. Helsinkiläiset varmasti ihmettelivät miksi Fabianinkadulla sijaitseva puolustusvoimien pääesikunta evakuoitiin viime jouluna. Minun mielestäni miinat olisi voitu lahjoittaa maakuntien kituviin varuskuntiin, mutta kurssia pitäneet Martat halusivat välttämättä ilahduttaa puolustusvoimien ylintä johtoa.

Villisikaa vikittelevä rusakko

Keskusrikospoliisin lopetettua Marttayhdistyksen vainoamisen mummot järjestivät kurssin, jolla harjoiteltiin mikroskoopin käyttöä.

Kurssi ei aiheuttanut yleisöryntäystä. Se johtui ehkä siitä, että puolet kyläläisistä vietti iltansa KRP:n kuulusteltavana. Suomalaiset ovat toisilleen aina niin kateellisia, ettei mitään voi tehdä ilman seuraamuksia. Jos meidän kylä olisi perustettu vaikka Afganistaniin, jokainen mummo olisi saanut miinojen ansiota mitalin. Tapaus on niin tyypillinen, että tekisi mieli herättää Hannu Karpo ylös kiikkutuolista.

sika makaa talolta näyttävässä kopissa

Sialta näyttävä esi-ihminen, joka osasi rakentaa taloja.

Mikroskooppikurssi ei ollut mikään peruskurssi vaan syväluotaava katsaus ihmiskunnan geneettiseen perimään.

Jos haluatte suorittaa kotioloissa geenikartoitusta, ensimmäiseksi pitää ottaa varpaasta verinäyte ja liruttaa se lasilevylle. Päälle tippa ruokaöljyä ja suhaus pippurimarinadia. Sitten lasilevy mikroskoopin alle ja ei muuta kuin ihmettelemään dna-ketjuja sekä vuosimiljoonia vanhoja luomiskertomuksia.

Verta tutkimalla tuli huomattua, että ihminen ja rusakko ovat miltei sama otus. Asia on sillä tavalla, että parikymmentätuhatta vuotta sitten käyneitä marjoja mutustellut rusakko erehtyi vikittelemään villisikaa. Enempää en kerro koska touhu oli villiä. Toisaalta eipä tässä ole edes syytä irstailla. Riittää kun katsotaan peiliin ja ollaan onnellisia siitä, että ilman yhtä kännistä rusakkoa suomalaisia tuskin olisi olemassa.

Yllätys ravintolassa

Sankomuseon jälkeen lähdimme talsimaan kohti ravintolaa. Kulttuuri oli pistänyt vatsan kurnimaan ja pääkopan kuplimaan. Karhun murmutuksesta en ottanut selkoa, ilmeisesti sitä suututti kun ohikulkijat huutelivat poliisia.

Papukaija puolestaan puhui ihan selkokielellä. Se ihmetteli miksi ihminen on luomakunnan ainoa otus, joka osaa valmistaa makaronilaatikkoa ja sankoja. Tuumailin, että sitten kun olisimme palanneet linja-autolle voisimme käydä ostamassa mikroskoopin. Makaronilaatikko on yksi ihmiskunnan suurimmista keksinnoistä tulen ja laastarin jälkeen, joten eiköhän ole jo aika mättää lusikallinen mikroskoopin linssin alle.

Papukaija ilostui kuullessaan pääsevänsä käyttämään oikeaa mikroskooppia. Se lupasi maksaa lounaan ja kustantaa pullollisen samppanjaa. Huomattuaan karhun närkästyneen ilmeen pullo vaihtui laatikkoon.

Tarjoilija ei olisi mitenkään halunnut päästää kolmesataakiloista karhua ovesta sisään. Papukaija tarjosi viidensadan euron tipin ja lupasi, että karhu istuisi lattialla.

tarjoilija

Huoliteltu tarjoilija kruunaa aterian.

Muut asiakkaat näyttivät sen verran kauhistuneilta, että tarjoilija katsoi parhaimmaksi ohjata meidät takahuoneen puolelle aterioimaan. Tunnelma latistui huomattavasti kun jouduimme pramean ravintolasalin sijasta ahtautumaan pieneen siivouskomeroon.

Voin vain kuvitella mitä olisi käynyt jos kaivomiehet olisivat olleet mukana. Ärräpäitä olisi lennellyt ja tuskin edes linja-autoon nukkumaan jäänyt Heikki olisi suostunut nielemään moista syrjintää.

Erkki-karhu ei ollut moksiskaan. Sellaiselle otukselle, joka on syntynyt luolassa siivouskomero on oikein viihtyisä ruokailuympäristö. Karhu maisteli kermakastikkeen peittämää lohta ja silmäili uteliaana hyllyillä lojuvia pesuainepulloja.

Edesmenneen Howard Hughesin papukaija oli nähnyt siivouskomeroita lähinnä Hughesin tuottamissa mustavalkoelokuvissa. Komero ei sopinut missään määrin sen imagoon, eikä varsinkaan höyhenten väriin. Tovin kiroiltuaan papukaija kutsui tarjoilijan paikalle ja esitti kaksi vaihtoehtoa: Ikkunapöytä mieluiten ikkunan läheltä. Tai koko ravintola pankkikortilla maksettuna, jonka jälkeen ikkunapöytä ja karhulle tuoli.

Viereinen sankomuseo veti puoleensa persoonallista väkeä, joten tarjoilija oli tottunut kuuntelemaan epämääräistä möykkää. Normaalitilanteessa mies olisi heittänyt asiakkaat pihalle, mutta kolmesataakiloista karhua ei niin vain heitelty. Onneksi tarjoilijat kuuluvat työväenluokkaan, joten mies kiiruhti siirtämään päätösvastuun ravintolan johdolle.

Nähdessäni omistajan meinasin tukehtua bataattiin. Kyseessä oli nimittäin edesmenneen lehtikeisari Urpo Lahtisen leski Maija-Liisa Lahtinen. Oli aikamoinen shokki törmätä berliiniläisessä ravintolassa Suomen etsityimpään talousrikolliseen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s