LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Ikuinen elämä vai autovero?

vanha ruosteinen auto metsässä

Muutama vuosi sitten olin matkalla Kuopioon, mutta jostakin syystä heräsin Helsingin linja-autoasemalla. Eihän siinä auttanut kuin niellä tappio ja lähteä ostamaan kioskilta maitoa. Liikennevaloissa satuin kysymään eräältä pukumieheltä, että missä on lähin kioski. Sain tarkat ohjeet ja päädyin niiden perusteella Kiasmaan.

Kiasma nykytaiteen museo

Tupakkamiehen unelmakoppi.

Kiasma näyttää romanialaiselta konepajalta. Todellisuudessa se on peräisin Arkangelista, Solombalskin selluloosatehtaan takapihalta missä sitä käytettiin sortumisvaaran takia tupakkakoppina. Kiasma maksoi 58 markkaa ja täytyy sanoa, että hinta oli halpa. 1990-luvulla sillä rahalla sai tarjoustiskistä kaksi kiloa sika-nauta jauhelihaa.

Peltihallin kuskaaminen Helsinkiin, peseminen, pohjatyöt ja kasaaminen maksoivat reilut 30 miljoonaa markkaa. Sekin oli kohtuullinen hinta kun ottaa huomioon, että osa peltiruuveista oli poikki ja ikkunalaseja piti hangata rätillä.

Konsulttifirma veloitti työstään 200 miljoonaa markkaa. Se oli iso kasa rahaa, mutta hyvä että kelpasi. Ei niillä markoilla mitään enää nykypäivänä tekisi. Sitten kun Helsinkiin rakennetaan Guggenheim, konsultit vievät välistä ainakin sata miljoonaa euroa. Nyt se tuntuu isolta rahalta, mutta tuskin enää ydintuhon jälkeen kun maksuvälineenä käytetään vanhoja pullonkorkkeja.

Object trouvé

Kaikille kioskin etsijöille haluan kertoa, että Kiasma on nykytaiteen museo. Aivan niin, hämmentävä väite!

Minun nuoruudessani museoissa säilytettiin ainoastaan vanhaa tavaraa ja nykytaidetta edustivat lähinnä naispuoliset museovieraat. Totuus on, että kun museoon viedään nykytaidetta se muuttuu ihan tavalliseksi marketiksi. Ranskalaiset ovat rustanneet pahvikylttejä, joissa lukee ”object trouvé”. Pahvikyltin avulla rikkinäisen nojatuolin saa muutettua nykytaiteeksi ja hinta pomppaa viiden euron kaatopaikkamaksusta kymmeniin tuhansiin riippuen kyltin ripustajan röyhkeydestä.

WC

Kiasman päänäyttelyssä on esillä tuoksahtavaa pisuaaritaidetta.

Toikkaroidessani Kiasmassa eräs amerikkalainen kukkaishippi levitti lattialle installaation, joka koostui polyuretaanista valmistetuista nakkimakkaroista, täytetyistä lokeista ja maitopurkeista. Jos olisin tiennyt, että kyse oli taiteesta, en olisi välttämättä juonut purkillista piimäksi muuttunutta maitoa ja heitellyt lokkeja ulos ikkunasta.

Jälkeenpäin luin lehdestä, että sen taideteoksen hintalappu oli satoja tuhansia. Onneksi maito pisti pakin sekaisin ja ehdin häipyä vessaan ennen kuin vartijat ilmestyivät. Kiasman vessa on muuten ihan julmetun kokoinen halli. Ei ole väliseiniä ja pöntöissä roikkuu pahvikylttejä, joissa lukee ”object trouvé”.

Museon ehdoton helmi

Berliinin sankomuseo toimii vanhassa palatsissa, ja täytyy tunnustaa, että harmonia on täydellinen. Luulen, että muutaman vuoden päästä kun Kiasmassa havaitaan kosteutta ja homevaurioita, taidekokoelmat siirretään oikeaoppisesti johonkin palatsiin.

Suomessa ei ole ainuttakaan palatsia, mutta meidän kylän seurantalo muistuttaa sellaista. Vielä kun joku vaivautuu uusimaan pärekaton ja saa houkuteltua savupiipussa asuvan Heimolan Villen muualle, Kiasmalla on edessä turvattu tulevaisuus.

Kiertelin Erkki-karhun ja papukaijan kanssa tuntikausia ympäri sankomuseota. Työni puolesta olen tottunut tuijottamaan sankoja, mutta kyllä siinä minullakin rupesi pyörimään ämpärinkuvat silmissä. Museon kokoelmissa on reilut tuhat sankoa, joista vanhimmat ovat peräisin myöhäispaleoliittiselta kaudelta eli noin 26000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

kultainen sanko

Ranskalaista koulukuntaa edustava sanko.

Samaan aikaa kun ihminen oppi rakentamaan sankoja, syntyi muitakin mullistavia keksintöjä kuten jousipyssy ja kalaverkko. En nyt halua mitenkään hehkuttaa entisaikojen ihmisten kekseliäisyyttä, mutta suomalaiset virkamiehet voisivat hävetä! Tuijotettuaan 26.000 vuotta jousipyssyä suomalaiset virkamiehet keksivät ikuisen elämän sijasta autoveron. Saa nähdä mikä ahaa-elämys meitä odottaa vuonna 28015.

Nyt jokaisen huulilla on varmasti kysymys, että mikä on sankomuseon ehdoton helmi? Yllättäen se ei ole Fabergén rubiinein ja timantein koristelema kultasanko vuodelta 1902, eikä Tiffanyn pelkistetty platinasanko vuodelta 1855.

Kaunein esine on kiistatta 1500-luvulla, Vilacamban vuoristokaupungissa valmistettu hopeasanko, jonka myrkynvihreät smaragdit vangitsevat katseen kuin myrkkykäärmeen tuijotus. Tuo inkojen mestarinäyte saa omat sankoni näyttämään tavallisilta ämpäreiltä.

Pientä lohtua koen siitä, että museoon on pystytetty kokonainen osasto meidän suvun miesten nikkaroimia sankoja varten. Niitä on luodinkestävissä vitriineissä kaikkiaan 27 kappaletta. Kertakaikkisen hienoja nekin, eritoten isoisän tekemät, jotka on valmistettu vuosisataisesta tammesta ja takoraudasta. Lehtikullan sijasta niiden vanteita koristaa ruoste ja kyljistä erottuu haaleita kyynelten jättämiä tahroja.

Unohdetaan ikuinen elämä ja autovero. Yksinkertaiset asiat ovat syy siihen miksi aamuisin kannattaa nousta sängystä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s