LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Kun aurinko sammuu

auringonlasku erämaassa

Meidän kylällä on tasan tarkkaan yksi museo. Se on kansainvälisesti tuntematon, eikä sitä ole edes moni suomalainen käynyt ihmettelemässä. Kylätoimikunta on monena vuonna hakenut kulttuuriministeriöstä ja kerran vahingossa puolustusministeriöstä avustuksia, mutta ei ole rahakirjeitä näkynyt.

Asia on ilmeisesti sillä tavalla, että kulttuuriväen mielestä baletti on taidetta ja vanhat heinäseipäät kelpaavat kansallisaarteiksi. Toisaalta on ihan hyvä, että Jorma Uotista varten on rakennettu kansallisbaletti. Turvallisempi siellä on tanssia kuin puusepänverstaassa tai parturissa.

heiniä seipäällä

Aitaus estää seipäille mätettyjä heiniä karkaamasta.

Kun on suorittamassa joutsentanssia tai mitä lienee haahkanhyppelyä siinä ei passaa törmätä sirkkeliin, eikä varsinkaan pidä heilua sakset kädessä. Naps, naps, nenä lähti. Naps, naps, puuttuiko herralta jo tullessa korva?

Mitä tulee heinäseipäisiin, ne ovat nykyään yllättävän arvokkaita. Ennen vanhaan pontikkakanisteria vastaan sai viedä niin paljon heinäseipäitä kuin polkupyörän tarakalle sopi.

Nykyään isännät säilyttävät heinäseipäitä patjan alla vanhojen tissilehtien seassa.

Parinkymmenen vuoden päästä heinäseipäillä voi kuitata osan Suomen ulkomaanvelasta ja hyvässä lykyssä ne kelpaavat myös kreikkalaisille.

Kreikkaa me joudumme hyysäämään siihen asti kunnes aurinko palaa loppuun ja tulee ikuinen pimeys. Sitten kreikkalaiset muuttavat jollekin toiselle planeetalle, rakentavat sinne kaupungin heinäseipäistä ja lähettävät kertavuoteen säkin joka pitää täyttää rahalla.

Museon veroinen mies

Pillereitä ja pilleripullo

Otahan Vladimir pilleri ja käyttäydy ihmisiksi!

Meidän kylän museon nimi on Ilmari Laihiander. Hän on ainakin satavuotias, tai paljon vanhempi. Mustavalko-aikaan meidän kylällä ei pahemmin syntymätodistuksia raapusteltu. Kenelläkään ei ollut kynää ja paperille oli mukavampaakin käyttöä. Ilmarilla on hyvät jutut ja kohtalainen muisti. Välillä hän kuvittelee olevansa Venäjän tsaari, mutta niinhän se kuvittelee myös Vladimir Putin.

Ilmari tokenee aina kun saa oikean tabletin suuhunsa. Minun mielestäni voitaisiin kansanvälisesti sopia, että Venäjän valtionpäämiehet määrätään holhoukseen ja lääkityksen antamisen hoitavat Suomen ulkoministerit.

Toisaalta turha kai tässä on puhua monikossa, eiköhän Putin ole vallassa siihen asti kun aurinko sammuu ja sen jälkeen hän lähtee avaruuteen kreikkalaisten ja heinäseipäiden kanssa.

Makkaraa ja mustikoita

oluttuoppi

Berliinin museotarjonta on huomattavasti kattavampi kuin meidän kylällä. Mitenköhän turistit ehtivät koluta toistasataa museota yhden viikonlopun aikana?

Kaupunkilomat ovat minun käsittääkseni yleensä noita viikonloppureissuja. Mikäköhän logiikka siinä on, että ihminen makaa mielellään kaksi viikkoa hiekkarannalla juomassa viinaa, mutta kaupungista ihmisen pitää päästä kotiin jo kahden päivän jälkeen.

Kai se johtuu siitä, ettei museoissa saa makailla ja juoda viinaa. Poikkeuksiakin on, ei montaa mutta ainakin yksi.

Berliinin museosaarella sijaitsevassa sankomuseossa saa nimittäin seistä tai maata ihan oman mielenlaadun mukaan ja juoda mitä povitaskusta löytyy. Lippuluukulta saa ostaa makkaraa, mustikkamehua ja maitoa. Se mitä museovieraat sekoittelevat juomiinsa on jokaisen oma asia.

Kauan sitten Berliinissä

Ensimmäisen kerran kävin Berliinissä isän kanssa vuonna 1968. Olin silloin parinkymppinen nuorukainen ja täytyy tunnustaa, että oli aikamoinen shokki pöllähtää seesteisen tuppukylän raitilta Itä-Berliinin harmaaseen ihmisvilinään.

Siihen aikaan maailma oli käymistilassa. Tšekkoslovakia oli miehitetty, Robert Kennedy murhattu ja Vietnam taisteli olemassaolostaan. Opiskelijat riehuivat pitkin Eurooppaa, ja ruotsalaiset tajusivat ajaneensa tien väärällä puolella ja kiiruhtivat vaihtamaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

kirahvi oviaukossa

Ovea tilatessa on aina hyvä muistaa, että vaimo saattaa ostaa kirahvin.

Harvaan museoon päästetään nykyään lemmikkejä. Syy on ilmeinen, sillä koirat tuppaavat kuseksimaan ja marsut järsivät hälyttimien sähköjohdot. Sankomuseoon kaikki eläimet ovat tervetulleita.

Kerran eräs botswanalainen varastettujen sankojen välittäjä yritti museoon kirahvinsa kanssa. Lahjusrahoista huolimatta parivaljakko käännytettiin pois koska kirahvin kaula oli noin kolme metriä korkeampi kuin oviaukko.

Niskavaivainen kirahvi ei kyennyt kellistämään kaulaansa, eikä oviaukkoa voinut piikata suuremmaksi koska Berliinin viranomaiset eivät anna piikkailla suojelukohteiksi luokiteltujen rakennusten julkisivuja.

Erkki-karhulla ei ole niskavaivoja, joten se pääsi ongelmitta museoon. Papukaija otti siiven alla roikkuvasta nyssäkästä pankkikortin ja maksoi meidät sisään. Olen käynyt monesti Berliinissä sitten vuoden 1968, mutta sankomuseossa vain kerran. Oli mukava kävellä sukkasillaan kylmällä marmorilattialla, ryystää maitoa ja haukkailla makkaraa samalla kun silmäili lasivitriineissä kimaltelevia sankoja.


1 Comment on Kun aurinko sammuu

  1. Nimetön // 1.9.2015 16:07 // Vastaus

    Tässä oli kaikki ei mitään lisättävää.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s