LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Isännän roikkuluomi koivun kaarnassa

Koivu runko pahka

Howard Hughesin ohjaama ”Hornan enkelit” vuodelta 1930 on minun mielestäni yksi maailman jännittävimmistä elokuvista. Kyseistä ilmataisteluspektaakkelia on näytetty meidän kylän elokuvateatterissa tauotta vuodesta 1933 lähtien.

Talvisodan tiimellyksessä venäläinen lentopommi tippui elokuvateatterin katon läpi ja tuhosi ensimmäisen penkkirivin. Teatteri oli kolme viikkoa kiinni kun projektorinhoitaja ei suostunut astumaan samaan rakennukseen pommin kanssa. Minun äitini ja naapurin emäntä raahasivat kolhiintuneen pommin reellä suolle ja kaatoivat pystyyn kuivettuneen hongan sen päälle.

Ei pommi siitäkään kolauksesta räjähtänyt. Vuonna 1966 eräs naapurikylän isäntä eksyi sienestysreissun päätteeksi väärälle puolelle suota ja erehtyi menemään pommin päälle kuselle luultuaan sitä kiveksi. Silloin se viimein pamahti ja teki sellaisen kuopan, että sitä luulee vieläkin jääkauden luomukseksi. Isännästä jäi jäljelle vyönsolki ja ruskea roikkuluomi, jonka leski löysi myöhemmin koivun kaarnasta.

Pommikoneiden seassa lentäva papukaija

filmirullaMutta siitä elokuvasta vielä sen verran, että siinä yhdessä kohtauksessa, jossa taivas on mustanaan lentokoneita, valkokankaan poikki liihottaa minun mielestäni papukaija. Olen maininnut kummallisuudesta monelle ihmiselle, mutta kaikki ovat vain naureskelleet.

Kun mainitsin asiasta papukaijalle itselleen, se rupesi pompottelemaan päätään kuin vanha jojo ja nauraa räkätti tyytyväisenä. Howard Hughes oli kuulemma halunnut elokuvaan pienen harmittoman jipon, joka oli monelta jäänyt huomaamatta.

Papukaija kertoi näytelleensä jokaisessa Hughesin elokuvassa. Linnun näkökulmasta hankalin oli kieltämättä vuoden 1955 ”Uponnut aarre”, jota varten sen oli pitänyt opetella uimaan kuin haikala.

Papukaija tuumaili, että miten niin pienellä päätöksellä saattoikaan olla niin kauaskantoisia vaikutuksia. Jos Hughes olisi ottanut vuonna 1925 eläinkaupasta mukaansa papukaijan sijasta kanin tai täytetyn kalkkarokäärmeen, hän olisi varmasti juuttunut Hollywoodiin ohjaamaan ja tuottamaan elokuvia. Oli nimittäin täysin papukaijan ansiota, että Hughes kiinnostui lentokoneiden suunnittelusta ja rakentamisesta.

lennonopetustaPapukaija ei ollut kyydissä vuonna 1946 kun Hughesin ohjaama FX-11 tuhosi muutaman talon Beverly Hillsin hienostoalueella. Oli ihme, että mies selvisi onnettomuudesta yleensäkään hengissä.

Päästyään jaloilleen Hughes jatkoi lentokoneiden suunnittelua, mutta ilo ja elämänmyönteisyys olivat tiessään. Siihen loppuivat hauskat viikonloppureissut maaseudulle, eikä kukaan vienyt papukaijaa enää uimarannalle katselemaan kuinka vanhat mummot kivittivät aikansa kuluksi lokkeja.

Hughes vietti päivänsä lentokonetehtaalla insinöörien seurassa, illat Hollywoodin tähtösten piirittämänä ja yöt ties missä. Huolestunut papukaija joutui asumaan vuosikaudet  yksin hulppeassa rantahuvilassa. Seuranaan sillä oli vain neljä palvelijaa sekä sokea undulaatti, joka oli lentänyt päin parvekkeen ikkunaa. Undulaatit ovat tylsää seuraa. Ne lähinnä laulavat, syövät ja kakkivat. Kaiken lisäksi niiden laulu on pelkkä tyhjänpäiväistä mölinää.

Häät viidakossa

Sitten undulaatti kuoli. Se oli menossa häkkiin kakalle, mutta lensi taas päin parvekkeen ikkunaa ja taittoi niskansa. Papukaija halusi jakaa surun Hughesin kanssa, mutta mies ei suostunut vastaamaan puhelimeen koska pelkäsi saavansa jonkin taudin.

Papukaija palkkasi autonkuljettajan, sihteerin ja kaksi yksityisetsivää, mutta siitä huolimatta se ei onnistunut pääsemään nokatusten Hughesin kanssa. Vuonna 1972 Nicaraguassa tapaaminen melkein onnistui, mutta sitten iski kuuden Richterin maanjäristys ja Hughes pakeni Las Vegasiin.

vesiputous viidakossa

Kun hääpaikka on upea, juhlintaa ei häiritse edes muutama kutsumaton kuristajakäärme.

Nicaraguassa papukaija tapasi viehättävän vihersiipiara naaraan, johon se rakastui ensimmäisen yhteislennon jälkeen. Häät järjestettiin muutamaa viikkoa myöhemmin viidakossa jytisevän vesiputouksen äärellä.

Vieraslista oli vaatimaton. Paikalla oli satakunta papukaijaa, autonkuljettaja, sihteeri, kaksi yksityisetsivää sekä muutamia kutsumattomia kuristajakäärmeitä. Hughes ei ilmestynyt häihin, eikä lähettänyt edes onnittelukorttia.

Kovasti papukaijaa huoletti isännän hyvinvointi, mutta samalla se tiesi, että elämän oli mentävä eteenpäin.

Papukaijan puoliso oli tavannut viidakossa sveitsiläisiä lähetyssaarnaajia, jotka olivat vaikuttaneet mukavilta ihmisiltä. Päätös Sveitsiin muuttamisesta syntyi hyvin nopeasti sen jälkeen kun tieto Hughesin kuolemasta tuli julkisuuteen huhtikuussa 1976. Sen jälkeen papukaija oli majaillut Sveitsissä melkein yhtä askeettisissa oloissa kuin Howard Hughes itse.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s