LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Sikamainen hyökkäys on paras hyökkäys

sika

Suomalaisille karhu on yhtä tuttu eläin kuin punatulkku tai kärpänen. Punatulkut tykkäävät syödä kärpäsiä ja karhut punatulkkuja, eikä siinä luonnon kiertokulussa ole mitään ihmeellistä. Mikäpä sen mukavampaa hyisenä kesäpäivänä kuin istua lepotuolissa viltin alla ja seurata kuinka ravintoketju etenee kohti vääjäämätöntä loppuaan.

punatulkku männyssä

Älkää minua syökö! Olen naamioitunut!

Eurooppalaiset, joilla minä lähinnä tarkoitan Suomenlahden eteläpuolella majailevia kansakuntia, ovat erkaantuneet luonnosta ja sen kiertokulusta suunnilleen niihin aikoihin kun teryleenihousut tulivat muotiin. Ehkäpä juuri sen takia kolmesataakiloisen Erkki-karhun riehuminen aiheutti sveitsiläisille hienohelmoille pelonsekaista kauhua.

Paniikin eri ilmenemismuodot

Oli hauska seurata miten eri tavoin eurooppalaiset kaduntallaajat suhtautuivat linja-auton ovea moukaroivaan karhuun. Useimmat lähtivät pinkomaan karkuun, mutta koska korkokenkien kanssa ravaaminen on aikamoisen hankalaa, piikkareita jäi lojumaan kymmenien tuhansien eurojen arvosta pitkin katua.

kenkätaidetta

Kadulle jääneistä kengistä tuli taidetta.

Toisille juokseminen oli fyysisesti täysin mahdotonta tai sitten imago ei antanut siihen mahdollisuutta. Nuo ihmiset jähmettyivät rakennusten seinustoille ja alkoivat tunkea arvoesineitä syvemmälle taskuihinsa, aivan kuin karhu olisi ollut niistä kiinnostunut.

Huvittavimpia olivat ne ihmiset, jotka hallitsivat kehonsa lisäksi myös akrobatiaa. Yksi nuorehko hispsteri tai mikä lienee hippiäinen kiipesi lyhtypylvääseen ja jäi yläilmoihin odottamaan, että tilanne rauhoittuisi ja palokunta tulisi pelastamaan hänet kuin mirrin konsanaan.

Minä autoin linja-auton ruhjoman Heikin pystyyn ja komensin sitten Erkki-karhun olemaan ihmisiksi. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Entinen villieläin, joka nuorena nallena erehtyi eräänä lauantai-iltana piiloutumaan Kajaanin keskustassa sijainneen nakkikioskin roska-astiaan, omasi aikamoisen villin käsityksen siitä miten ollaan ihmisiksi.

Viidakon vanha sanonta

Linja-autosta kurkkiva papukaija tunsi viidakon vanhan sanonnan, että sikamainen hyökkäys on paras hyökkäys. Sanonta on peräisin eräältä sikoja paimentaneelta inkaheimolta, jonka kovin soturi oli saparohäntäinen karju.

Koska Fiatin kokoinen karhu oli oven hajottamisessa yhtä tehoton kuin Fiat ohitustilanteessa, papukaija käski mustasilmäistä kuljettajaa painamaa nappia, jotta painimatsi saataisiin aluilleen.

karhu ja papukaija

Joko painitaan?

Todennäköisesti kadunvarren yrittäjät olivat huolestuneet liikehuoneistojensa näyteikkunalaseista ja keksineet soittaa poliisille. Ainakin sireeni rupesi parkumaan siinä määrin kovaan, että joku valopää sieltä oli tulossa. Minä en halunnut joutua uudelleen Lausannen poliisipäällikön sohvalle. Viime kerralla CIA:n totuusseerumit olivat saaneet minut puhumaan ihan mahdottomia.

Linja-auton oven lävähdettyä auki, papukaija jätti yllättäen Erkki-karhun rauhaan. Se kuuli sireenin äänen ja rääkäisi puolaksi, englanniksi ja suomeksi: ”Äkkiä kyytiin tai joudutaan kaikki häkkiin!”

Kyseessä oli erittäin osuva lausahdus, joka sai meidät toimimaan kuin olisimme näytelleet  jossain paremman luokan toimintaelokuvassa. Papukaija änkesi itsensä ensimmäisen penkkirivin alle ja repi säkkikankaasta ommellun puvuntakin peitokseen.

Erkki-karhu löntysteli pitkin käytävää ja tervehti kohteliaasti muristen kauhistuneita kaivosmiehiä. Sitten karhu heittäytyi mahalleen ja yritti papukaijaa matkien tunkea itsensä penkkien alle. Se juuttui päästään kiinni ristikkäin hitsattuihin putkiin ja joutui jäämään käytävälle makaamaan kuin nuhraantunut takanedustatalja.

Papukaijalle sikari

Minä autoin Heikin kyytiin ja istutin hänet etupenkissä istuvan pitkäpartaisen kaivosmiehen viereen. Kuski käynnisti auton ja painoi kaasun pohjaan. Tyypilliseen puolalaiseen tapaan linja-auto sammui kolme kertaa ennen kuin suostui liikahtamaan eteenpäin.

peltinen sikarirasia

Esther – vanha körssyttelijä.

En tiedä liittyikö sireenien pauhu johonkin toiseen selkkaukseen, vai olivatko viranomaiset saaneet väärät tuntomerkit. Joka tapauksessa me pääsimme kaupungin ulkopuolelle ilman pysäytystä. Ongelmatonta meno ei kuitenkaan ollut.

Jalkatilassa piilotteleva papukaija löysi lattian ja seinän liitoskohdasta rakosen, mihin oli kiilautunut ikivanha sikarinjämä. Säkkikankaasta ommellun puvuntakin taskusta lintu löysi sytkärin ja onnistui saamaan siihen nokallaan eloa. Hetken aikaa jalkatilasta pöllähteli sikarinsavua, sitten pikkutakki syttyi tuleen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s