LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Mukkelis ja naapuri Makkelis

kaksi mökkiä pelto Vanhan ajan lähiö.

Tutun ihmisen vieriessä rinnettä alas, kaatuessa rappusissa tai jäädessä linja-auton alle, hyviin tapoihin kuuluu sanoa, että kaveri meni ihan mukkelis makkelis. Lausahdus on siis kaikille tuttu ja minäkin viljelin sitä useampaan kertaa kun Heikki jäi banaaninkuori-episodin jälkeen linja-auton alle.

Harva kuitenkaan tietää mistä mukkelis makkelis on peräisin. Se kuulostaa tyhjänpäiväiseltä sanaleikiltä, mutta sillä on ihan oikea syntyhistoria ja vaiherikas elämänkaari.

Sodan jälkeen meidän kylälle muutti Viipurin evakko, Mukkelis-niminen mies. Mukkelis nikkaroi itselleen lautahökkelin kylän rajalle, siihen kohtaan missä nykyään kasvaa metsämansikoita ja isolehtistä raparperia.

Mukkelis oli ahkera ja kaikin puolin mukava mies. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai seuraa kun Makkelis-niminen Petsamon evakko rupesi rakentamaan mökkiä naapurikylän puolelle rajaa. Tarkemmin sanottuna kahden metrin päähän Mukkelisin mökistä.

Eihän sellaisessa touhussa ollut mitään järkeä ja kyllähän jokainen ymmärtää, että Mukkelis hermostui. Kylien rajalla oli siihen aikaan aakeaa, pirun laakeaa niittyä ja pientä metsikkö minne Makkelis olisi voinut mökkinsä kyhätä, mutta ei.

Siihen se mökki piti rakentaa toisen kiusaksi melkein ulkoseinään kiinni. Näkymä muistutti nykypäivän omakotitalolähiötä, missä kahdensadan neliön tontille rakennetaan kolmensadan neliön talo ja sitten ihmetellään, että miksi naapurin suolistomurina kuuluu ruokapöytään asti.

kirkkosali

Naapurikylän kirkko on rakennettu talkoohengessä.

Perästä kuuluu, torvi!

Mukkelis olisi varmasti sopeutunut tiiviiseen yhteiseloon, ellei Makkelis olisi harrastanut torvensoittoa. Musikaaliset ihmiset ovat tutkitusti aamu-unisia ja tuppaavat riekkumaan myöhäiseen yöhön. Juuri sellainen mies oli Makkelis, joka pärisytteli torveaan aamun varhaisille tunneille asti. Makkelis ei käynyt töissä, vaan ansaitsi elantonsa esittämällä sunnuntaisin naapurikylän kirkon portilla ennustajaeukkoa.

Kaikkihan sen tiesivät, että mummovainaan koltun ylleen vetänyt ennustaja oli Makkelis, mutta naapurikylän väki on ollut jokseenkin outoa jo ajanlaskun alusta lähtien. Kirkkoväki jonotti kiltisti alttarille viinihörpyn toivossa. Saarnojen veisuun jälkeen sama poppoo jonotti sulassa sovussa kuulemaan Makkelisin höpinöitä suunnattomista viljasadoista ja isomunaisista kanoista.

Ennen vanhaan nukkuminen oli yhtä tärkeä kuin olut ja makkara nykypäivänä. Kuukauden verran Mukkelis jaksoi olla nukkumatta, sitten hän talsi viltin ja maitopullon kanssa suolle ja muutti asumaan kitukasvuisen männyn alle. Sammalpedillä olisi ollut hyvä maata elleivät hyttyset olisi inisseet yhtä pahasti kuin Makkelisin torvi.

torvi

Käydessään Helsingissä torvi suukotteli aitoa betonilaatoitusta.

Päreet palaa

Epätoivo saa ihmisen tekemään epätoivoisia asioita. Eräänä yönä verestäville paukamille syöty Mukkelis palasi kotimökkiin. Hän kaivoi esille maakuoppaan jemmaamansa lamppuöljykanisterin ja valeli Makkelisin mökin tökötillä sokkelista räystääseen asti.

Tuhopoltto jäi kuitenkin puolitiehen – hänellä ei ollut tulitikkuja, eikä niitä passannut lähteä lainaamaan, koska aiheesta kirjoitetun kirjan perusteella homma ei ole aivan yksinkertainen.

Mukkelis takoi tuluksilla pitkin yötä ilman pienintäkään kipinää. Aamun sarastaessa kun Makkelisin torvensoitto lakkasi, Mukkelis alkoi hangata tammenoksaa laudankappaletta vasten siinä toivossa, että kitkan muodostama kuumuus lehauttaisi mökin tulee.

Myöhäisherännäisen kukon alkaessa kiekua laudat savusivat jo lupaavasti, mutta sitten alkoi sataa ja tuhopoltto tyssäsi siihen.

Raivostunut Mukkelis haki kirveen, mursi Makkelisin oven ja takoi torven päreen paksuiseksi. Siitä alkoi tietysti hurja tappelu, joka ei ottanut loppuakseen vaikka mökkiin iski salama.

Molemmat mökit paloivat maan tasalle, ja miehet saivat vakavia palovammoja. Toivuttuaan miehet tappelivat vielä kerran ja lähtivät sitten ulkomaille – Mukkelis Ruotsiin, Makkelis Afrikkaan.

Pari vuotta sitten Mukkelis palasi meidän kylälle ja muutti asumaan uutukaiseen hoitokotiin. Viime vuonna kylän huoltamolle piti järjestää ympärivuorokautinen vartiointi sen jälkeen kun Makkelis ilmestyi samaan hoitokotiin.

Torvi pärisee yötä myöten, ja univajeesta kärsivä Mukkelis suunnittelee hakevansa huoltamolta kanisterillisen bensaa kunhan hoitaja suostuu ojentamaan kävelykepin ja rollaattorin. Mies toivoi syntymäpäivälahjaksi sytkäriä ja sen hän myös sai. Ei siinä vehkeessä ole kaasua, ja kiven tilalle on tungettu purukumia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s