LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Sukkalaatikossa majailee hyttynen

taksi 1960 luku

Kun mies on osallistunut pankkiryöstöön, ryöminyt kuokalla kaivetussa tunnelissa ja makaillut pakoauton lattialla, sitä on aivan turha yrittää huitoa itselleen taksia. Pirssarit ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Ei ole väliä hyppääkö taksin kyytiin Johannesburgissa tai Kyrvätsalossa, autot ovat kaikkialla yhtä puunattuja.

ovenkahva

Fiatin peruskahva?

Kävellessäni takaisin pankin luo minne olin jättänyt Heikin ja Erkki-karhun, ihmettelin hiljaa mielessäni, että Sveitsi on yksi maailman vauraimmista valtioista. Siitä huolimatta ohitseni vilahtelevat taksit olivat järjestäen japanilaisia riisimopoja. Suomi taitaa olla nykyään köyhä kuin kiribatilainen komposti, mutta siitä huolimatta jopa Itä-Suomen syrjäkylillä ajellaan Mersuilla, jotka kelpaisivat Brunein sulttaanille ja hänen tuhannelle kamelilleen.

Toisaalta minä harrastan itse ihan samaa. Voisin nimittäin ostaa meidän kylän lähikaupasta Ruotsissa valmistettua puolalaista maitoa, mutta aina olen kantanut kotiin sitä kallista Valion lypsämää. Ihminen pyrkii loppupelissä tekemään olonsa mahdollisimman mukavaksi ja kuinkas siihen olotilaan muuten pääsee kuin juomalla suomalaista maitoa ja ajelemalla saksalaisella ökyautolla. Sillä ei ole loppupelissä pirunkaan väliä, että onko maitolitra maksanut euron vai kaksi, ja auto satatuhatta. Kerranhan sitä täällä vain eletään ja kuka hullu sitä nyt työkseen Fiatilla ajelisi. Eihän niissä romuissa ole edes lämmitettävää ovenkahvaa.

Lehmiä laitumella

Tähänkö se uusi kylä nousee?

Minulta kesti yllättävän kauan löytää se saakelin pankki. Eurooppalaiset saisivat ottaa  kaupunkisuunnittelussa oppia suomalaisista kylistä. Ne on järjestäen suunniteltu sillä tavalla, että uunompikin löytää sen on mitä on etsimässä. Systeemi on hyvin yksinkertainen. Levitetään pellolle soraa niin paljon kuin kärryssä on tavaraa ja rakennetaan sivilisaatio siihen ympärille. Eikä missään nimessä ruveta liioittelemaan.

Toimivan kylän ekosysteemi

Sekatavarakauppa pitää löytyä, samoin apteekki ja kirjasto, mutta deodoranttikaupat ja huiviputiikit on syytä jättää rakentamatta. Muutama vuosi sitten kun olin metsästämässä sorsia, satuin hetkellisen dementian vuoksi hukkumaan lähimetsään. Oli minulla reppu, mutta olin antanut pakkaamisen vaimon tehtäväksi. Repussa oli tasan yksi voileipä, pullo jotain ranskalaista kivennäisvettä, purkki deodoranttia ja huivi, jossa luki isolla, että Roccobarocco. Henkeni pitimiksi minun piti syödä kuusenoksia ja käyttää dippinä sitä deodoranttia.

teltta

Perinteinen
karanteeniteltta.

Olisittepa nähneet kun minä kolmen viikon jälkeen kompuroin munasillani kylän päätielle pelkään huiviin verhoutuneena ja suupielet deodorantissa. Kylän terveyskeskuksen ylilääkäri tilasi Helsingistä saman tien karanteeniteltan, koska terveydenhoitajat hokivat, että hullu ukko on aidon Rokon peitossa.

Että unohdetaan suosiolla ainakin ne huivit!

Pankin edustalla ei näkynyt jälkeäkään CIA:n pääagentin autosta. Poliisiautoja oli sen sijaan paikalla ihan riittävästi. Minä en viitsinyt mennä liian lähelle, sillä teryleenihousuni ja flanellipaitani olivat sen verran saviset, että uteliaisuus veisi minut taas pääpoliisilaitoksen sohvalle.

Sydän kurkussa

Minä kipitin kadun varjoisalle puolelle ja aloin hämäysmielessä tuijottaa naisten alusvaateliikkeen hepeniä. Herra siunaa, että meinasi hypätä sydän kurkkuun ja varmasti hyppäsikin. Kyllä on maailma on muuttunut myös makuuhuoneen puolella. Ei sitä ennen vanhaan pukeuduttu mustaan kumipukuun ja ruoskaan. Kirves minulla on lojunut aina yöpöydällä, mutta se johtuu lähinnä siitä, että unettomina öinä on kätevää pilkkoa saunapuita.

hyttynen

Vanha mutta voimissaan.

Toisaalta kai sitä ruoskallekin öisin käyttöä löytyisi. Minun kalsarilaatikossa majailee nimittäin yksi pirun äkäinen hyttynen. Sillä on minun laskujeni mukaan ikää jo kahdeksan vuotta ja aina aamuisin tuntuu siltä, että verta on kadonnut litratolkulla. Minä olen sitä vuosien mittaan yrittänyt huitoa tyynyllä ja kirvellä, mutta olen lähinnä onnistunut rikkomaan huonekaluja. Jospa sittenkin ostan nahkaruoskan ja kokeilen jos vaikka sillä saisi hyttysen hengiltä. Täytyy vain olla tarkkana, etten huitaise vaimoa. Muuten saan mustan silmän ja punaiset pakarat  – tuskin ruoskaa on sellaiseen touhuun edes suunniteltu.

Samassa kulman takaa rupesi kuulumaan eläimellistä haukkumista ja tuttua murmutusta. Äänestä päätellen Erkki-karhu ja Heikki olivat joutuneet johonkin liemeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s