LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Leonardo da Vincin silikonirinnat

katutaide viemäri hirviö Rahasyöjiä on myös viemäreissä.

Lauri Törni napsaisi päälle ladattavan valonheittimen ja minä rupesin vihdoinkin näkemään, että mitä pankkiholviin oli jemmattu. Siitä oli seurauksena aikamoinen pettymys! Preussin kuningas Fredrik II oli vuokrannut holvin vuonna 1780, jotta maailman mahtavimmat hallitsijat olisivat voineet jemmata sinne ihmiskunnan suurimmat aarteet. Meripihkaa kyllä riitti sekä jalokiviä, mutta Nykäsen mitalikokoelmaa ei näkynyt missään.

Mona Lisa Louvressa

Mitä siinä kyttäätte?

Alkuperäinen Mona Lisa roikkui seinällä, mutta se oli täynnä homepilkkua tai sitten Monalla oli ollut maalaushetkellä hilsettä.

Taulu näytti muutenkin hieman erilaiselta kuin Louvressa roikkuva versio. Tältä Monalta puuttuivat vaatteet, ja lisäksi täytyy mainita historiankirjoittajille, että taulun perusteella Leonardo da Vinci keksi silikonirinnat jo 1500-luvulla.

Risto Rytin messinkisankaiset silmälasit nojasivat Napoleonin kultaiseen kruunuun. Missään ei näkynyt marsalkka Mannerheimin karvahattua, mutta kai se oli viety pesulaan.

Yhdessä puukyltissä mainittiin Hitlerin valkokultainen avaimenperä-hakaristi. Kyseinen esine lojui palasina kivilattialla ja ilmeisesti tihutyöhön oli käytetty Sinuhe Egyptiläisen lääkärinlaukkua.

Liitonarkki

Holvin hienoin aarre oli kiistämättä tavallisen merimiesarkun kokoinen liitonarkki. Kultakoristeet olivat taidokkaita ja kyljessä roikkuva riippulukko oli selvästi suomalaista alkuperää. Koukeroisen kirjasintyypin takia kannen tekstistä oli vaikea saada selkoa, mutta veikkaisin, että kyseessä oli Suomen Työväen Urheiluliiton arkki.

koruja

Kovasti kimaltaa!

Aikamoinen osa holviin jemmatuista jalokivistä ja kultakoruista oli ehtinyt kadota Lauri Törnin selkäreppuihin, joita oli lattialla rivissä kaikkiaan kahdeksan. Minä seisoin hieman etäällä ja katselin kun Törni tutki aarteita.

Asiantuntevasti hän pyöritteli esineitä käsissään ja tunki niitä reppuihin jonkin tietyn logiikan perusteella. Minä olin juuri aikeissa kysyä, että mistä Törni oli holviin ilmestynyt, kun mies nousi seisomaan ja käski minun ottaa kolme reppua vaivoikseni.

Tuskin olin saanut ensimmäisen olalleni kun Törni oli jo heittänyt viisi reppua selkäänsä ja katosi tunneliin. Minä tuumin silmänräpäyksen ajan, että häipyisinkö sittenkin ovesta, mutta seikkailijan mieli vei seikkailijan mennessään. Lisäksi minun teki kovasti mieli kuulla, että miten ihmeessä Törni oli hengissä ja mitä hän teki luvatta sveitsiläisessä pankkiholvissa.

Tunneli risteili ylös ja alas, hetken aikaa kuljettiin vasemmalle ja koukkailtiin kalliolohkareiden välistä ties minne. Minua ihmetytti suuresti, että miten kukaan oli jaksanut kaivaa loputtomiin jatkuvan tunnelin. Ahtaudesta päätellen se oli kaiken lisäksi kaivettu kuokalla, joten työhön oli kulunut yhdeltä ihmiseltä pakostakin useita vuosikymmeniä, ellei kokonainen elämä. Tukiparruja ei näkynyt missään, joten maa-aineksen täytyi olla aikamoisen savipitoista, että rakennelma pysyi yleensäkään kasassa.

katutaidetta

Rahansyöjiä on myös viemäreissä.

Hikinen viemäri

Vartin hikisen tarpomisen jälkeen nenään leijaili voimakas viemärin tuoksahdus. Pian tunneli loppui ja me tulimme Lausannen pääviemäriverkoston risteyskohtaan. Minun jalkani olivat siinä vaiheessa sen verran hapoilla, että olin valmis istahtamaan reppukasan päälle vetämään henkeä.

Törni ei halunnut pitää taukoa vaan sanoi, että minun oli jatkettava matkaa tai hän ottaisi itse kaikki reput kantaakseen. Minä vähän epäilin, että jaksaisiko pian satavuotias mies kanniskella kahdeksaa painavaa reppua. Miehen ilme oli kuitenkin sen verran päättäväinen, että minunkin oli pakko ryhdistäytyä.

Me kiipesimme viemäriluukun kautta maanpinnalle ja kipitimme peräkanaa kadunvarteen pysäköityyn pakettiautoon. Minä olin ihan henkihieverissä ja lysähdin selälleni auton lattialle.

Törni pinosi omat reppunsa nurkkaan ja istahti kasan päälle tupakoimaan. Ratin takana istuva lyhyenläntä aasialainen kysyi jotakin eksoottisella kielellä. Törni vastaisi pitkän litanian samalla kielellä, ja kohta auto nytkähti rauhakseen liikkeelle.

2 Comments on Leonardo da Vincin silikonirinnat

  1. Nimetön // 26.7.2015 19:01 // Vastaus

    Kova kääpä tuo Lauri!

    Tykkää

    • Ihan hurja ukko!
      Tässäkin tapauksessa pitää paikkansa meidän kylän vanha sanonta, että toisilla on hyvät geenit ja toisilla hiusgeelit.
      Saa nähdä kun pääsen Laurin kanssa haastelemaan syvällisiä, että mitä mies on touhunnut vuoden 1965 jälkeen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s