LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Barack Obama ja ruusun piikki

ruusu piikit

Rintamamiestalon kellarissa nikkaroin sankoja maailman mahtimiehille ja arkipäivän sankareille. Naapureilla, sukulaisilla ja verottajalla on kellariin ehdoton porttikielto. Vaimoa takia ruuvasin oveen ylimääräisen lukon, mutta jostakin hän löysi sorkkaraudan. Kissaa varten olen laittanut yhteen nurkkaan mukavan pedin. Siinä se makailee, kyttää hiiriä ja minua.

Kalleimman sangon tein vuonna 1979 eräälle Australian aboriginaali kuninkaalle, joka oli löytänyt erämaasta timanttivuoren. Siihen sankoon minä käytin australialaisia timantteja, ecuadorilaista platinaa, burmalaisia rubiineja ja tietysti Ivalojoen kultaa. Sille sangolle tuli hintaa nykyrahassa sellaiset kolmisen miljoonaa euroa.

En minä sitä sano, etteikö hinnassa olisi ollut ilmaa, mutta pitäähän sitä miehen nostaa työstään palkkaa. Kaikkein halvimman sangon minä tein vuonna 2012. Sille laitoin hinnaksi yhdeksäntoista euroa.

HYVÄ PAAVO!

kultaa ja vaaka

Ivalojoen aarteita

Sangon tilasi Paavo Väyrynen, mutta älkää luulko, että alhainen hinta johtui siitä, että minulla olisi jotain sitä kylähullua vastaan. Päinvastoin, minä arvostan Paavo Väyrystä yhtä paljon kuin kaikkia maailman aboriginaali kuninkaita yhteensä. Satuin vain arvaamaan jo sankoa suunnitellessani, ettei Paavoa valita presidentiksi.

Vaalien jälkeen sanko jäi lunastamatta. Se lojuu kellarin hyllyllä odottamassa seuraavia presidentinvaaleja. Kotiin päästyäni taidan viedä sangon kirpputorille. Presidentinvaaleihin on vielä aikaa, mutta vaalitulos on harvinaisen selvä ainakin yhden ehdokkaan kohdalta.

Muistatte varmaan kun minä keväällä työstin sitä Valkoisen talon tilaamaa sankoa, johon piti käyttää Duketonin-pantterinleipäpuuta ja lehtikultaa. Silloin minun piti olla vähän hys hys, mutta nyt voin jo kertoa, että sangon tilaaja oli presidentti Barack Obama. Kyseinen sanko piti alunperin täyttää paskalla ja lähettää Vladimir Putinille. Ilmeisesti homma jäi vaiheeseen ja sanko komeilee nyt Obaman kirjahyllyssä.

Tuon sankoprojektin myötä meistä tuli Obaman kanssa hyviä kavereita. Ennen reissuun lähtöä kun minulla oli vielä puhelin, Obama saattoi pirauttaa keskellä yötä ja kysyä ratkaisua johonkin maailmanpoliittiseen ongelmaan.

Minä olen järjettömän hyvä ratkomaan ongelmia ja se johtuu pelkästään siitä, että olen naimisissa. Obama on myös naimisissa, mutta niinhän se elämä menee, että toiset tanssivat ruusun terälehdillä ja toiset ruusun piikeillä.

Humphrey Bogart

Casablancan legenda – Humphrey Bogart

Sankoja työstäessäni minulla on usein televisio auki ja monta kertaa laitan videokasetilta pyörimään Maltan haukan tai Casablancan. Vanhat mustavalkoelokuvat ovat oikeita kulttuuriaarteita, mutta uudemmista elokuvista minä en oikein tykkää.

Veikkaanpa, että jos nykyään tehtäisiin Pekka Puupää -elokuva, tunnin jälkeen Pekka olisi tehnyt aviorikoksen, pankkiryöstön, autovarkauden ja räjäyttänyt kuussa majailevien natsien päämajan.

Nykypäivän elokuvissa on ainoastaan yksi positiivinen asia. Niistä saa tietoa kuinka olla tekemisissä salaisten tiedusteluorganisaatioiden kanssa. Ennen vanhaa CIA oli mystinen pulju, mutta toimintaelokuvien ansiosta siitä on tullut yhtä salainen kuin jääkaapissa lymyilevästä maitopurkista.

SITEET AUKI JA ÄKKIÄ!

Siinä vaiheessa kun CIA:n agentit rupesivat aukomaan nippusiteitä, olin jo sen verran tolkuissani, että pyysin saada soittaa yhden puhelun. Olisittepa olleet paikalla ja nähneet pääagentin ilmeen. Mies kirosi mielessään, että tuossa oli taas yksi Niksi-Pirkkaa lueskellut ukkeli, joka luuli kansakoulupohjalta kykenevänsä pompottelemaan maailman vaikutusvaltaisinta tiedusteluorganisaatiota.

Eipä pääagentti tiennyt, että minä olen seurannut Matlockia vuoden 1986 ensimmäisestä jaksosta aina vuoden 1995 viimeiseen lopputekstiin asti. Minun oikeuksiani ei poljeta!

Minä pomppasin pystyyn ja ilmoitin kuuluvaan ääneen, että Mississipin korkeimman oikeuden maaliskuussa 1981 tekemän ennakkopäätöksen nojalla määrään CIA:n ojentamaan minulle puhelimen tai poistumaan välittömästi Sveitsin maaperältä.

Jos totta puhutaan, en ole ihan varma, että onko Mississipissä oikeustaloa ja jos on, kuinka korkea se mahtaa olla. Onneksi uhkaus meni läpi. Saatuani puhelimen, pirautin saman tien Barack Obamalle, joka sattui olemaan kahvilla Yhdysvaltojen asevoiminen pääesikunnassa. Obama ilostui kuulleessaan minun ääneni.

Hän valitteli sotaherrojen olevan tylsää kahviseuraa ja kysyi, että maistuisiko minulle kupponen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s