LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Nasa ja paperinen Pluto

nasa avaruussukkula

Kimi Räikkönen taisi luulla minua puhelinmyyjäksi. En ehtinyt edes nimeäni sanoa kun hän rupesi valittelemaan ajan puutetta. Samalla hän totesi, että Ferrarille on tilattu kaksi Tekniikan maailmaa, joita varsinkin tallin hevosmiehet selailevat innokkaina.

Kohta Kimin taustalta rupesi kuulumaan kepeää laulua. En tunnistanut kappaletta, mutta kuvittelisin sen olleen italiankielinen. Kimi kiitti tarjouksesta, jota en ollut edes antanut ja sanoi, että nyt piti jatkaa testejä.

Unkarin GP:n alkuun oli enää viikko, mutta autoradion testaus oli vielä ihan vaiheessa. Radio Rockin taajuudelta kuului pelkästään tallipäällikön epämääräistä molotusta.

Kimi kirosi, ettei ymmärtänyt tallipäällikön puheista sanaakaan. Toisaalta se oli ihan hyvä asia. Kimi oli palkattu ajamaan autoa eikä jauhamaan paskaa.

Keken mansikat

Puhelun katkettua yritin soittaa uudestaan, mutta eipä Kimi vastannut. Seuraavaksi pirautin Keke Rosbergille yhtä huonolla tuurilla. Myös Keke majaili nuorena miehenä monta kesää meidän kylällä.

formula-1

Pois tieltä!

Hän ei testaillut autoja vaan keskittyi mansikoiden poimimiseen. Meidän kylän maaperä on niin kuohkeaa, että marjat ja kaikenlaiset eksoottiset bambut ja banaanipuut kasvat kuin viidakossa.

Moni formulamies ja rallikuski on aloittanut uransa meidän kylän pelloilta. Helposti ovat saaneet riittävästi rahaa autoharrastuksen aloittamiseen, eikä ole paljon tarvinnut heilua suolla kuokan ja Jussin kanssa.

Koti-ikävä

Kun en muutakaan keksinyt, pirautin  vaimolle ja kysyin, että vieläkö oli rakkautta ilmassa ja miten Mirri jakseli. Kissa oli kuulemma kunnossa, vaikkei ollut pitänyt laskuvarjohypystä saatikka ahvenanmaalaisten käytöksestä.

Eristäytyneellä luodollaan majailevat ahvenanmaalaiset ovat tottuneet kalaan ja mursunlihaan, joten kissan saaminen elävänä mantereelle oli ollut kuulemma aikamoinen episodi.

samppanjaa ja mansikoita

Kippis ja hörppis.

Kotikylän porukka oli järjestänyt vaimolle oikein tervetuliaisjuhlat, joihin oli saapunut esiintymään Mikko Kuustonen. Kyläläiset olivat kuunnelleet kiltisti laitapuolen muusikon esityksen ja muutamat olivat jopa taputtaneet.

Illan tullen Mikko Kuustonen oli autettu polkupyörän selkään ja tuupattu jyrkänteeltä alas. Älkää pelästykö, ei se ole mikään vaarallinen jyrkänne, mutta viettää sopivasti poispäin kylästä.

Apollon jälkeläiset

Kuultuaan viimeisimmästä kyytiongelmasta vaimo ehdotti, että minähän voisin soittaa vaikka Lapinojan Toivolle, joka työskentelee Yhdysvaltojen Alabamassa, Nasan propulsiotekniikan keskuksessa, joka tunnettiin aikoinaan myös Apollo-ohjelman johtavana keskuksena.

Vaimo kertoi nähneensä Lapinojan Toivon naaman televisiossa kun uutisissa oli kerrottu Nasan luotaimen ohittaneen Pluton. Meinasin kysyä, että oliko Mikki Hiirtä näkynyt. Päätin olla kuitenkin viisastelematta, koska vaimo ei tykkää viisaista miehistä.

raketin laukaisu

Hurja savu!

En muista milloin olisin viimeksi jutellut Lapinojan Toivon kanssa. Mies on varmasti kohta satavuotias, ellei jopa vanhempi. En oikein ymmärrä, miksi Nasa pitää töissä niin vanhaa miestä. Ehkä kyse on perinteestä. Toivo nimittäin työskenteli toisen maailmansodan aikaan Saksassa V-2 raketin kimpussa.

Sodan päätyttyä Toivo kuskattiin muiden insinöörien mukana Alabamaan, Redstonen-asevarikolle jatkamaan raketin kehittelyä. Yhdysvaltojen asevoimat saivat lopulta toimivan raketin ja lähtivät testaamaan sitä maailmalle. Nasa otti asevarikon käyttöönsä ja samoin toimistoon unohtuneen Toivon.

Paperimassan salaisuus

Hyvästeltyäni vaimon soitin numerotiedusteluun. Kahdesti minut yhdistettiin ateenalaiseen pitseriaan ja kerran Israelin tiedustelupalvelu Mossadin päämajaan.

Puolen tunnin yrittämisen jälkeen sain puheyhteyden Lapinojan Toivoon. Mies kuulosti siltä kuin olisi hautautunut hämähäkinseittien alle. Ei hän sentään kuolinvuoteella maannut vaan yritti irrottaa katossa roikkuvaa hökötystä.

Mies oli saanut tehtäväkseen valmistaa paperimassasta Pluton näköisen kääpiöplaneetan ja ripustaa sen siimalla kattopalkkiin. Näpertely oli sujunut kuin valssi, mutta uskottavan videomateriaalin tuottaminen oli vaatinut jo aikamoista mielikuvitusta ja hieman digitaalista retusointia.

Hyvin video oli kuitenkin onnistunut. Koko maailma oli siinä uskossa, että Toivon videokamera oli Nasan luotain ja paperimassapallo oli avaruudessa hyörivä Pluto.

Laskettu aika

kallo

Kadehdittavan komeat hampaat.

Kuultuaan minun olevan kyydin tarpeeessa, Toivo komensi saman tien Nasan omistaman jumbojetin tankattavaksi. Hän laski pikaisesti päässään, että koneen lähtövalmisteluihin kuluisi tasan 37 minuuttia ja pilvien tasalla kone olisi 16 minuuttia myöhemmin. Virhemarginaali oli kuulemma 22 sekuntia.

Ottaen huomioon lentoreitin ja vaihtelevan tuulen nopeuden, kone ilmestyisi Zakynthosin-saaren yläpuolelle 8 tuntia ja 33 minuuttia edellisestä. Tarkempaa laskeutumisaikaa hän ei ruvennut arpomaan koska se riippuisi täysin kentän lennonjohdosta. Viimeistään kone olisi kuitenkin maan pinnalla kuutisen tuntia myöhemmin, koska siinä vaiheessa tankit olisivat tyhjät.

Kiitin Toivoa avusta ja lupasin soitella, että mitä aarteita Lausannesta löytyisi. Toivo ei tainnut oikein ymmärtää mitä tarkoitin. Hän mutisi, että sveitsiläinen Toblerone on hyvää suklaata, mutta pirun kovaa. Jos sitä haluaa syödä niin pitää olla hyvät tekohampaat.

Ihmettelin, että eikö Toivolla sitten ollut tekohampaita. Ei ollut! Jokainen hammas oli pitänyt nyppiä irti proteesista, jotta Plutoa esittävään paperimassapalloon oli saatu aidon näköisiä kraatereita.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s