LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Karl Lagerfeld – Tampereen kalsari kuningas

siili makaa nurmikolla

Välillä ihmisen on hyvä istahtaa puunoksalle miettimään mitä on tullut tehtyä. Minulta on usein kysytty ja varsinkin viranomaisten toimesta, että eikö tuoli kelpaa? Ei se kelpaa! Meillä ihmisillä on yllämme kravatit ja teryleenihousut, toisilla minihameet ja villatrikoot, mutta niiden alla me olemme ihan tavallisia apinoita. Ja missä muualla apina olisi onnellisimmillaan kuin puussa.

Pisteen alku ja loppu

Useimmissa kilpailuissa on mahdollista saavuttaa kymmenen pistettä, mutta elämä ei ole kilpailu ja siksi pisteitä on jaossa vain kaksi: alkupiste ja loppupiste. Se mitä noiden kahden pisteen välillä tapahtuu on täysin riippuvainen ihmisen omasta päätöksestä.

seepran häntä

Tyylikäs takapuoli.

Pankki, työnantaja ja vaimo voivat olla eri mieltä, mutta pankinjohtajalle voi näyttää takapuolta ja samoin työnantajalle. Vaimolle ei kannata karvaista kankkua esitellä, koska siitä seuraa todennäköisesti selkäsauna. Vaimolle kannattaa antaa suukko ja nostaa rouva sitten hellästi puun oksalle.

Puuhun on parempi kiivetä ajoissa, sillä elämä viilettää kovaa vauhtia, ja viimeisen myyntipäivän lähestyessä alkaa olla jo liian myöhäistä. Jalka ei nouse, eikä käsi jaksa tarttua oksaan. Sitä tulee kellahdettua lehtikompostiin ja sieltä on kovin tylsä tarkastella maailmaa ja naapurin rouvan karvaisia sääriä vaikka vieressä möllöttäisi vitsejä tuhiseva siililauma.

Minun otsaani ei ole lyöty viimeistä myyntipäivää, on vain parasta ennen leima, joka sekin tuppaa haalistumaan aina kun nukahdan aurinkoisella säällä kukkapenkkiin.

Uni maistuu hyvälle!

Hotellin kukkapenkissä minä tälläkin kertaa kuorsasin kaikessa rauhassa kun joku pukuherra ilmestyi auringon eteen ja alkoi huutaa saksaksi, että tuokaa kottikärryt, täällä makaa kuollut pultsari.

Minä suutuin aivan hirvittävästi, nousin vaivalloisesti pystyyn ja aloin huitoa pukuherraa kukkapenkistä repimälläni tulppaanilla. Kreikkalaisten tulppaanien terälehdet ovat hyvin öljyisiä ja sisältävät mikroskooppisia suolakiteitä.

Muutaman minuutin mäiskimisen jälkeen herran valkoinen silkkipuku oli saanut vahvoja punasävyisiä vivahteita, jotka olivat kiinnittyneet silkin kuituihin kuin terva höyheniin.

värikäs tulppaaniKun tulppaanin varsi meni poikki, minä nostin kiireesti mehikasvien seassa makaavan metallinpaljastimen olalleni ja päätin häipyä. Taistelutoverini, joka hiusten harmaudesta ja naaman uurteisuudesta päätellen oli putkahtanut maailmaan samoihin aikoihin minun kanssani, tarjosi kuitenkin yllättäen kättään.

Miehen nimi oli Karl Lagerfeld. Vaikka nimi muistutti olutta, mies kertoi työskentelevänsä vaatesuunnittelijana. Hän puhui hyvin englantia ja osasi myös kohtalaisesti suomea.

1960-luvulla hän oli työskennellyt Tampereen Finlaysonilla ja luonut tähtilippua muistuttavan kalsarikuosin, jolla Peter Fonda oli sittemmin verhoillut moottoripyöränsä elokuvassa Easy Rider. Minulle Karl Lagerfeld oli täysi tuntemattomuus, mutta juttujen perusteella mies tunnettiin aika hyvin myös Tampereen ulkopuolella.

Kuuluisa Laakeri-Kalle

Karl ei pitänyt sinuttelusta, mutta antoi luvan kutsua itseään Laakeri-Kalleksi. Lempinimen hän oli saanut Finlaysonin kalsaritehtaalla, minne hän kertoi edelleen kaipaavansa silloin kun Dior tai joku ja muu suuruudenhullu muotitalo vaati suunnittelemaan hameen vessapaperista tai korkokengät kierrätyslasista.

laakeri

Laakeri-Kallen metallinen esikuva.

Laakeri-Kalle ihastui silkkipukunsa vallankumouksellisesta tulppaanivärjäyksestä. Hän tuumaili myyvänsä valmistustekniikan Christian Diorin serkulle Latosen Yrjölle, joka asuu Milanon tuomiokirkon kupeessa. Mies on suunnitellut maailman ensimmäisen kierrätyspahvista valmistetun verryttelyasun ja juuri tulppaanivärjäys tulisi nostamaan vaatekappaleen jokaisen muotilehden kanteen.

Minä sain tarpeekseni muotihössötyksestä ja sanoin talsivani hotelliin soittamaan vaimolle. Viimeksi olin nähnyt vaimon hyppäävän lentokoneesta Ahvenanmaan yläpuolella, joten oli kohtuullista pirauttaa, että oliko laskuvarjo avautunut.

Laakeri-Kalle halusi välttämättä patentoida tulppaanivärjäyksen omiin nimiinsä. Minun puolestani hän sai tehdä kukkasilla ihan mitä lystäsi. Korvaukseksi mies löi käteeni kirjekuoren. Astuessani hotellin aulaan satuin vilkaisemaan kuoren sisään. Papereita oli vain yksi, mutta sen arvo olikin melkoinen.

Ja sen uskallan sanoa, että tästä se todellinen seikkailu vasta alkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s