LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Kannibaali ja teelehden näköinen sitruuna

500 euron seteleitä

Zakynthos on kaikin puolin miellyttävä saari. Jos siellä majailisi vähemmän turisteja, sitä voisi kutsua maalliseksi paratiisiksi. Paratiisimaisia vivahteita saarelle tuovat suomalaiset elementit, joita siellä on todella runsaasti.

Hiekka on yhtä valkoista kuin Kalajoella, mutta varvasystävällisten pullonkorkkien sijasta hiekasta törröttää teräviä simpukoita, jotka helposti viiltelevät turvakengittä liikkuvan jalkapohjat.

Auringon haalistamat kalliot tuovat elävästi mieleen Konneveden jykevät rannat. Vesi on yhtä sinistä kuin Kokemäenjoessa aamu auringon osuessa joen pohjassa lepääviin maitopurkkeihin. Saaren puut ja pensaat ovat kaikessa kitukasvuisuudessaan yksinkertaisen kauniita ja niitä tuijottaessa kuvittelee helposti samoilevansa Pohjois-Suomen hillasoilla.

mustikka

Alkuvoimaa lettuihin ja likööriin.

Saarella ei valitettavasti kasva hillaa eikä mustikkaa, mutta molempia saa nautittua liköörin muodossa. Itse en ole mikään ryyppyveikko, mutta marjoja pitää muistaa nauttia päivittäin myös ulkomailla. Vaikka marjat sattuvat lillumaan viinan seassa, terveyden ja pitkän iän vuoksi turistien on aivan turha valittaa krapulaa.

Saarella asustelee myös laaja kirjo suomalaisia lintuja, kuten pääskysiä, kottaraisia, haukkoja ja albatrosseja. Hirvieläimiä saarella ei ole tavattu, mutta sudet ja Pohjanmaalla yleiset vampyyrilepakot valtaavat saaren kadut auringon laskeuduttua.

Ainoa asia mikä saarella pistää silmään on ihmisten epänormaali tapa liikuskella vähissä vaatteissa. Minä luulen, että useimmille turisteille iskee keuhkotauti heti kun ovat päässeet koteihinsa.

Asia on nimittäin sillä tavalla, että pitkät kalsarit ovat vähän niin kuin toinen iho. Ne hengittävät ja absohoivat – tai mikä se hieno latinalainen sana onkaan – auringon säteet ja kääntävät ne takaisin avaruuteen. Ei tarvitse naistenkaan ostella miljoonia maksavia aurinkorasvoja jos muistavat hotellista lähtiessään vetäistä narubikinien suojaksi pitkät kalsarit.

Lahtelainen Abraham

Kuultuaan Erkki-karhusta Kreikan presidentti Pavlopoulos tyhjennytti meitä varten Kalamakin kylässä sijaitsevan pikkuhotellin. Kalamaki alkaa käytännössä siitä mihin saaren ainoan lentokentän ainoa toimiva kiitorata loppuu. Kylä on hyvin suosittu varsinkin eläkeläisten keskuudessa, jotka tykkäävät viettää päivänsä ulkomaalaisen hotellin uima-altaassa ja lentää yöksi omaan sänkyyn.

vanha raunio

Kuka vei porstuasta seinät?

Kalamakin-kylän perusti lahtelainen Abraham Kalamäki, joka eksyi saarelle kolmisen tuhatta vuotta sitten matkallaan Intiaan.  Kalpea suomalainen aiheutti paikallisten asukkaiden keskuudessa hämmennystä ja osa pelkäsi miehen olevan kannibaali.

Pelastaakseen henkensä saaren asukkaat valehtelivat Zakynthosin olevan Intia ja sitruunoiden olevan teelehtiä. Valheet menivät läpi koska lahtelaiset ovat aina olleet hyväuskoisia.

Eli seuraavan kerran kun heräätte krapulassa tuntemattomasta olohuoneesta ja saatte kouraanne mukillisen haudutettuja sitruunoita, tiedätte olevanne Lahdessa.

Makaronin matka

Hotellin ruhtinaallinen päivällinen piti sisällään sitruunoita, oliiveita, juustoa ja jonkinmoista liha-eläintä, joka muhevuudesta päätellen oli jäänyt skootterin alle. Tarjolla oli myös lihaliemessä keitettyä suomalaista makaronia, joka on minun käsittääkseni Kreikassa ja muissa lähiseudun konkurssikypsissä valtioissa oikeaa elintaparuokaa.

spagetti

Jos olisin mato, olisin makaronimato.

Niille, jotka eivät ole perehtyneet ruokatalouden historiaan haluaisin kertoa, että makaroni on peräisin Italiasta, minne Marco Polo toi sen Kiinasta 1200-luvulla, minne turkulainen Aapa Sorsanpoika oli puolestaan kuskannut ihmeruuan sata vuotta aiemmin.

Siinä vaiheessa kun olin päässyt Heikin ja Erkki-karhun kanssa hotellin uima-altaalle, johtaja kiiruhti luokseni ja ojensi kännykän.

Soittaja oli Kreikan presidentti Pavlopoulos, jonka englanti oli hyvin ymmärrettävää, koska joka toinen sana oli kirosana. Mies manasi pääministeri Tsiprasin alimpaan helvettiin. Kansanäänestys oli kuulemma mennyt aivan perseelleen, ja ainoa syy miksi maa ei ajautuisi täydelliseen anarkiaa oli se, ettei kansalaisilla ollut rahaa ostaa mätiä kananmunia ja anarkistilippuja.

Hylyssä on kultaa

suo

Suolla saa olla aina rauhassa.

Minun oli pakko kysyä, että paljonko Kreikalla oli loppupelissä velkaa, eli millä summalla maa saisi ostettua itsensä kuiville? Pavlopoulos tuumi, että 400 miljardia riittäisi oikein hyvin. Sillä summalla saisi kuitattua myös Porschen katumaasturin, joka oli ilmestynyt menneellä viikolla Pavlopoulosin omaan autotalliin.

Minä  muistelin, että paljonko sitä kultaa oli jäänyt meidän kylän suolla makaavaan lentokoneenhylkyyn ja tulin nopeasti siihen johtopäätökseen, että kotipuolesta oli turha hakea apua. 400 miljardia on sen verran suuri summa, että sen ansaitsemikseksi on tehtävä töitä oikein urakalla.

Onneksi minulla oli mielessä eräs loistava idea, jolla kyseisen summan saisi periaatteessa kasaan muutamassa kuukaudessa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s