LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Saddam Husseinin pihasauna

laivan konehuone

Vuonna 1909 telakalta karannut Bangor Star muistutti ulkoisesti merenpohjasta nostettua hylkyä. Se kaipasi hieman rapsutusta ja maalia, mutta ennen vanhaan laivat tehtiin kestämään.  Suurella todennäköisyydellä alus pysyisi pinnalla vielä seuraavat kolmesataa vuotta.

Jos laivan ulkopuoli aiheutti kylmiä väreitä, sisätilat olivat hyvinkin miellyttävät. Seinät ja katot olivat mahonkia, metalliosat tummunutta messinkiä. Kaikkialta huokui satavuotiaan laivan sielu ja äkkipikainen luonne.

Aluksen päällikkö, jamaikalaissyntyinen kapteeni Good johdatti meidät messiin. Pöydille oli katettu suolaista purtavaa ja kuohuviiniä. Ensimmäiseksi kapteeni Good toivotti meidät tervetulleeksi ja pahoitteli, ettei kumpikaan turveyhtiö Murray & Ojasen omistajista ollut päässyt paikalle.

Turveyhtiön herrat

hylätty sauna

Ruotsalainen kopio Saddamin saunasta.

Herra Murray oli lähtenyt kalastamaan. Forsmarkin ydinvoimalan johtaja oli suostutellut miehen kesämökilleen. Kyse oli suhdetoiminnasta, sillä ydinvoimala oli tällä hetkellä turveyhtiön ainoa Pohjoismainen asiakas.

Mitä ydinvoimala tekee turpeella?

Se on Bermudan-kolmion veroinen mysteeri. Siihen kysymykseen ei osaa vastata edes Forsmarkin ydinvoimalan johtaja saatikka kasaa vahtimaan joutuva ydinvoimalan talonmies.

Herra Ojasen olinpaikasta kapteeni Goodilla ei ollut hajuakaan. Todennäköisesti mies oli putkassa. Suomalaiseen tapaan mies joi pullotolkulla viinaa ja hankkiutui mitä ihmeellisimpiin vaikeuksiin.

Kapteeni Good kertoi, että vuosia sitten kun he olivat käyneet Irakissa markkinoimassa irlantilaista turvetta, Ojanen oli kännipäissään polttanut Saddam Husseinin pihasaunan. Tempauksen takia Ojanen oli joutunut vankilaan. Vapaaksi hän oli päässyt kuukausia myöhemmin kun Saddam oli suostunut ymmärtämään, että tulipalo oli aiheutunut pakistanilaisen kamelinnahkakiukaan takia.

Kaivattu reppu

Minä istahdin kapteeni Goodin viereen mutustelemaan lihapullia, jotka koostumuksesta päätellen olivat peräisin Suomesta. Olisin mielelläni maistanut myös lihapasteijoita, mutta Erkki-karhu nappasi tarjottimen syliinsä ja istahti lattialle syömään. Mirri yritti lähestyä karhua herkkupalan toivossa, mutta yritys oli kehnonlainen. Nälkäinen karhu ei ollut halukas jakamaan ruokaansa ruipelon kissaeläimen kanssa.

Katseeni harhautui vastapäisen pöydän alla lojuvaan reppuun, joka kuului ilmeisesti Richard Ramesonille. Koska mies oli seisoskellut laiturilla ilman kantamuksia, kapteeni Good tai joku miehistön jäsenen oli tuonut repun laivalle.

Minua kummastutti kovasti sellainen järjestely, sillä miten Richard Rameson oli voinut olla ennakkoon olla niin varma, että pääsisi aluksen kyytiin. Pitkään minun ei tarvinnut asiaa pohtia. Kohta messin ovi lennähti auki ja kaksi pistoolein aseistautunutta miestä rynni sisään. Nähdessään miehet Richard nousi seisomaan ja ilmoitti kuuluvaan ääneen aluksen olevan Irlannin Turveyhdistyksen valtaama.

Kaappaus!

Erkki-karhu muisti Libyan rajalla riepottelemansa upseerin ja oletti, että nämä asemiehet kuuluivat samaan porukkaan. Karhu söi kiireesti tarjottimen tyhjäksi ja viskasi sillä lähimpänä seisonutta asemiestä. Toinen ei jäänyt odottamaan selkäsaunaa vaan katosi käytävään. Siinä kohtaa karhu katsoi parhaimmaksi hyökätä Richardin kimppuun.

baaritiski

Ensin otetaan ja sitten painitaan.

Richard oli vuosikymmenet painunut ronskien turvemiesten kanssa nummilla ja pubeissa. Hän väisti sulavalla liikkeellä karhun hyökkäysyrityksen, nappasi reppunsa pöydän alta ja syöksyi ovelle. Hölmistynyt karhu ei jäänyt odottelemaan hyökkäyskäskyä vaan jolkotti äristen miehen perään.

Kapteeni Good rupesi köyttämään lattialla tajuttomana makaavaa Irlannin Turveyhdistyksen asiamiestä.

Minun vaimoni valitti tylsyyttä ja vaati päästä kissan kanssa hyttiin katsomaan Emmerdalea. Minun teki mieli sanoa, että reissaamisen perimmäinen tarkoitus oli päästä eroon Emmerdalesta, eikä seurata sitä maailman ääriin. En kuitenkaan sanonut mitään sillä halusin pitää ilmapiirin suopeana mahdollista eroottista kanssakäymistä varten.

Minä ja Heikki kiiruhdimme kannelle ja löysimme Erkki-karhun kurkkimasta laidan yli. Richard Rameson seisoi keulassa ja heristi karhulle nyrkkiä. Reppu oli tippunut mereen ja painunut pinnan alle. Miljoonien arvoinen kultainen käärme oli hiljalleen vajoamassa satama-altaan pohjaan mistä sitä ei saisi ylös kuin sukeltajien toimesta.

Richard alkoi penkoa kanteen pultattua työkalulaatikkoa siinä toivossa, että löytäisi snorkkelin tai jonkinmoisen naaraimen.  Kapteeni Good ilmestyi kannelle ja kertoi, että reppua oli turha ruveta pelastamaan, venäläiset ehtisivät viedä sen ennen kuin sukeltajat ehtisivät paikalle.

Sukellusvene

sukellusvene

Melkein tappituntuma.

Kapteeni Good ojensi kiikarit ja osoitti satama-altaasta erottuvaa mustan poijun näköistä vempelettä, joka oli kuulemma venäläisen sukellusveneen periskooppi. Venäläiset sukellusveneet olivat Stadsgårdenin satama-altaassa viikoittainen nähtävyys.

Merivoimat eivät viitsineet hätistellä sukellusveneitä pois, koska haitat olivat pienemmät kuin häätämisestä aiheutuvat kustannukset.

Itse asiassa venäläiset sukellusveneet olivat ihan mukava lisä Tukholman merellisessä miljöössä. Ainakin turisteilla oli muutakin ihmeteltävää kuin kuninkaanlinnan pihalla golfkärryä rassaava Kaarle Kustaa.

Koska kultainen käärme oli mennyttä, suullinen työsopimus minun ja Antti Ramesonin välillä lakkasi olemasta. Vaikka Sherlock Holmesina työskentely oli ollut äärimmäisen antoisaa, järkevä ihminen tietää milloin on syytä astua sivuun ja antaa muiden hoitaa käytännön asiat.

Grand Hotel Tukholma

Pirun Tukholma!

Minä käskin kapteeni Goodin pirauttaa Grând Hoteliin ja ilmoittaa Antti Ramesonille, että viikinkiaarteen viimeinen esine makasi satama-altaan pohjassa. Sitten minä menin esittelemään itseni Richard Ramesonille ja kysyin, että voisimmeko me matkata sulassa sovussa Irlantiin. Mies väänsi kasvoilleen pirullisen hymyn, tarjosi kättään ja sanoi, että mikäs siinä.

Erkki-karhu olisi halunnut jatkaa tappelemista, mutta minä käskin otuksen etsiä itselleen sopivan hytin ja käydä nukkumaan.

Kapteeni lähti komentelemaan laiturille ilmestyneitä juopuneita merimiehiä. Hän möykkäsi, että yön aikana alus olisi saatava kuntoon ja auringon noustessa lähdettäisiin puksuttamaan kohti Irlantia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s