LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Irlantilainen jänis

karhu ja ruokakyltti

Jos oltaisiin Tukholman sijasta kotikylässä, kultainen käärme löytyisi yhtä helposti kuin norsu heinäsuovasta. Minulta on kahdesti varastettu kotoa kengät ja molemmilla kerroilla ne ovat löytyneet kylän kirpputorilta, tarkemmin sanottuna pöydältä numero 37.

Tuppervaaran Reijon perintö

Vierivä kenkä ei sammaloidu. Eikä varsinkaan päädy kirpputorille.

Kyseistä pöytää on jo vuosia pitänyt Nappi Heinonen, joka on varsinainen elintapavaras. Nappi on siitä harmiton, että tuppaa varastelemaan pelkästään kenkiä. Hän ei ole erityisen tarkka siitä, että kuuluvatko kengät miehille, naisille vai hevosille. Kaikki kengät kelpaavat ja kaikki päätyvät kirpputorille.

Nappi on istunut kenkävarkauksien takia monta viikkoa kylän entisessä lossikopissa, mutta eipä ole tiilenpäiden laskeminen auttanut. Pitäisi varmaan ostaa lossikoppiin lisää tiiliä. Kyllä asia on sillä tavalla, ettei paatunut rikollinen muuta elintapojaan tuijottamalla yhtä ja samaa betonitiiltä.

Mahdoton tehtävä

Tuolla värikkäällä alustuksella yritin lähinnä luoda kokonaiskuvan siitä kuinka mahdoton sessio meillä on edessä. Richard Rameson saattaa istua puistonpenkillä muutaman korttelin päässä, mutta yhtä hyvin hän voi tallustella Helsingissä. Maailma on täynnä keräilijöitä, joilla on sangoittain rahaa ja halua maksaa miljoonia jalokivin koristellusta kultaisesta käärmeestä. Herää vain kysymys, että pitäisikö sitä ensin tutkia jokainen tukholmalainen antiikkiliike ja hurauttaa sitten suihkujetillä New Yorkiin tai kenties Mexico Cityyn.

Antti Rameson tunsi pikkuserkkunsa ajatuskuviot paremmin kuin minä tunnen oman vaimoni. Antti oli sitä mieltä, että Richard suuntaa viipymättä takaisin Corkiin. Ramesonien suvun miehet lapioivat nummilla turvetta tauotta kolmessa vuorossa kyetäkseen elättämään perheensä ja verottajan. On siis täysin selvää, että ensimmäiseksi Richard vie suvun loistoa ja romahdusta symboloivan viikinkiaarteen nummille. Siellä hän asettaa aarteen lapion kahvaan ja istahtaa mättäälle hikisten miesten seuraan naukkailemaan viskiä ja nauramaan maailmalle.

Ryöstöstä oli kulunut vuorokausi, joten Richard oli ehtinyt lentää kotiin. Jos hän oli ensimmäisenä suunnannut nummille, viskit oli jo varmasti juotu.

Hämärät autobisnekset

Antti tunsi maamiestensä juomatavat ja totesi, että nummilla ryypättäisiin vielä monta viikkoa. Viivyttelyyn ei ollut kuitenkaa aikaa. Antti läväytti kouraani 50.000 euroa juoksevia kuluja varten ja toivotti meille onnea. Hän kertoi lentävänsä toiseen suuntaan, Ukrainaan ostamaan satakunta venäläistä kuorma-autoa, jotka olivat ilmestyneet kuukausi sitten erään kalakaupan pihaan.

Lehdistön ilmestyttyä paikalle kuorma-autoissa lymyilleet maastopukuiset miehet olivat lähteneet juoksemaan Venäjän suuntaan. Kukaan ei ollut sittemmin ilmestynyt lunastamaan ajoneuvoja, ja nyt Ukrainan valtio oli päättänyt myydä autot eniten tarjoavalle.

Kansainvälinen lehdistö epäili kuorma-autojen kuuluvan venäjän armeijalle. Venäjän kulttuuriministeri oli ilmoittanut, että ajoneuvot saattaisivat olla osa suurempaa taiteellista kokonaisuutta. Pantomiimin yksityiskohdista ilmoitettaisiin kuulemma lähemmin diktaattori Putinin syntymäpäivänä, jota vietettiin ulkomailla lokakuussa ja Venäjällä joka päivä.

Karhun elämää

Minua ei kiinnostanut tietää mitä ökyrikas irlantilainen liikemies teki venäläisillä kuorma-autoilla. Minulla oli riittävästi murhetta Erkki-karhun kanssa. Hotellin johto tuskin tykkäisi jos me jättäisimme karvaturrin sviittiin Irlannin reissua ajaksi. Minusta tuntui, että järjestely ei välttämättä miellyttäisi hotellin henkilökuntaa saatikka vieraita. Karhu tuskin malttaisi pysyä neljän seinän sisällä montaakaan tuntia.

karhu menossa syömään

Erkki-karhu tykkää aterioida tyylikkäästi majaillessaan hotelleissa.

Kissalta puuttui mikrosirua, jonka vuoksi olimme joutuneet Helsingissä hyppäämään Jari Sarasvuon yksityiskoneeseen. Irlantilaiset laittaisivat kissan todennäköisesti karanteeniin ja jos niin kävisi, minä saisin vaimolta nyrkistä.

Karhun kohdalla rokotukset ja sirut olivat pienin murhe. Villieläimen kuskaamiseen tarvittaisiin asiakirjoja, joita tähän hätään oli mahdotonta hankkia.

Toisaalta Erkki-karhu olisi hyvä ottaa mukaan Irlantiin. Ramesonien suku voisi mitellä voimiaan karhun kanssa sillä aikaa kun minä ja Heikki etsisimme kultaista käärmettä. Pitäisi ensin vain löytää jostain sopiva kulkuväline.

Välillä minä olen pitänyt Heikkiä aivokuolleena, mutta tällä kertaa hän oli harvinaisen hereillä. Kuin ohimennen hän esitti äärimmäisen salapoliisimaisen toteamuksen, että valokuva olisi hyvä olla matkassa. Olin ehtinyt unohtaa, että Irlanti on täynnä keski-ikäisiä pitkätukkia, joilla on paniikkihäiriö.

Onneksi Antti oli vielä hotellin aulassa. Hän kaivoi povitaskustaan Richardin valokuvan ja muistutti, että Richard on Irlannin pihein mies. Siitä yksityiskohdasta minä hokasin, ettei pihi mies matkusta lentokoneella vaan peukalokyydillä tai jäniksenä.

Lentokoneeseen on toivotonta yrittää kiivetä ilman lippua, joten mies yrittää varmasti nousta laivaan. Ryntäsin saman tien vastaanottotiskille. Löin ensimmäisen ukon käteen tuhat euroa ja käskin naputella tietokonetta. Nyt piti etsiä kiireesti kaikki laivat, jotka olivat vuorokauden sisällä lähteneet, tai olivat piakkoin aikeissa lähteä kohti Irlantia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s