LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Tappava olkipatja

irlanti pelto kukkula pilviä

Auringon noustessa uninen Tukholma raotteli silmiään. Ja miksei olisi raotellut, aurinko nousee idästä ja idässä sijaitsee Suomi. Pimeyden kaikotessa diskohirviöt ja 1970-luvulla kaupunkiin juuttuneet suomalaiset Lasoli-hampuusit laahustivat päiväsajaksi laitakaupungin slummeihin yhteiskuntaa pakoon.

Mirri vilautti keltaisia hampaitaan ja pyörähti kerälle vaimon vatsalle. Erkki-karhu ei korvaansa lotkauttanut vaikka oli aika suunnata aamiaiselle. Karhu oli illalla ostanut marketista puhuvan pehmonallen ja kuorsasi sviitin lattialla peittoon kääriytyneenä. Kuolan peittämää pehmonallea se puristi hellästi rintaansa vasten ja murmutti hiljaa unissaan.

Aamu käyntiin

romu tietokoneita

Karhun tekosia.

Erkki-karhu oli pitänyt majoittaa meidän sviittiin sen jälkeen kun hotellin johtaja oli uhannut häädöllä. Karhu oli kuulemma käyttäytynyt aggressiivisesti. Minun mielestäni karhu oli käyttänyt juuri sillä tavalla kuin sirkuslaiseksi kouluttautuneen karhun tulee käyttäytyä.

Ennen huoneen vaihtoa Erkki-karhu oli ehtinyt tuhota kaksi televisiota, tietokoneen, sängyn, kolme sohvaa, minibaarin, nojatuolin, sylillisen maljakoita ja poreammeen. Kuten varmasti arvaatte, melkein kaikki nuo turhakkeet hajosivat siitä syystä, ettei niitä ole suunniteltu eläimelliseen käyttöön. Syy on siis turhakkeiden valmistajien, eikä missään määrin luomakunnan luonnollisten otusten.

Aamiaisella joimme Heikin kanssa pannutolkulla kahvia ja söimme ainakin sangollisen kananmunia. Paahtoleipä oli yllättävän leipämäistä ja minä uumoilin, että hotelli tilasi leipomuksensa Suomesta. Kaikkihan tietävät, etteivät ruotsalaiset ole mitään leipomoalan ammattilasia. Heikki tuumaili, että kananmunat postitettiin Tukholmaan jostain päin Suomea esikeitettyinä. Munat olivat nimittäin juuri sopivan kimmoisia.

Irlannin varakkain mies

Sherlock Holmes patsas Lontoo

Holmes kuin Sankomies.

Sovittuun aikaan kello kymmenen suuntasin Heikin kanssa hotellin kabinettiin, missä irlantilainen liikemies jo tuskaili.

Kättelimme, vaihdoimme muutaman tyhjänpäiväisen fraasin ja istahdimme mahonkipöydän ääreen. Liikemies ei viivytellyt, vaan alkoi heti selventää varkauden yksityiskohtia. Samalla minä silmäilin pöydälle levitettyjä valokuvia, joissa komeili häkellyttävän upea kultainen käärme, joka nyt oli teillä tietämättömillä.

Pääsimme Heikin kanssa aika nopeasti samalle aaltopituudelle. Minä puhuin ja esitin kysymyksiä, Heikki raapusti muistiinpanoja servetteihin. Jos Arthur Conan Doyle olisi sattunut astumaan sisään, hän olisi varmasti nähnyt meissä yhtäläisyyden Holmesiin ja Watsoniin.

Irlantilaisen liikemiehen nimi on Antti Rameson. Hänen äitinsä on kotoisin Ylöjärveltä, isä on kuuluisia Corkin Ramesoneita. Antti Rameson on epävirallisesti Irlannin varakkain mies. Epävirallisesti sen takia, koska hän ei ole muistanut kertoa varallisuudestaan verottajalle.

Viikinkiaarre

miehet kaivavat turvettaRamesonien suku loi rikkautensa kaivamalla nummilta turvetta. Vuosisatojen ajan Ramesonit olivat saaren köyhimpiä sukuja, mikä on aivan ymmärrettävää koska turve ei ole itsessään erityisen arvokasta.

Tai kyllähän sillä touhulla elää jos omistaa kaivinkoneen, mutta parisataa vuotta sitten kaivinkone oli yhtä kuin lapio ja hontelo pojankloppi.

Vuonna 1808 juuri kävelemään oppinut Eoghan Rameson iski ensimmäisenä työpäivänään puulapion mittaamattoman arvokkaaseen viikinkiaarteeseen, joka piti sisällään kolmetuhatta kultaesinettä.

Suurin osa Ramesonin suvun miehistä joi kullasta saamansa rahat. Ne joille ei maistunut viina, tuhlasivat omaisuutensa 1800-luvun keskivaiheilla höyrykoneisiin tai myöhemmin 1900-luvun puolella autoihin ja uhkapeleihin.

Opittuaan puhumaan Eoghan Rameson sai osuutensa löytämästään kulta-aarteesta. Sukunsa miesten tapaan hän oli pihi henkeen ja vereen. Hän ahtoi osuutensa kulta-aarteesta olkipatjan alle, eikä tuhlannut elinaikanaan hippustakaan. 80 vuotta patjalla makailtuaan hän sai selkäänsä pullistuman ja kuoli.

enkeliEoghan poika, enkeleiden mukaan nimetty Gabriel-Michael peri isänsä pihiyden, eikä tuhlannut kultaa saatikka ostanut uutta olkipatjaa. 55 vuoden köllöttely isän patjalla rikkoi Gabriel-Michaelin selän ja vei myös hänet perhehautaan.

Antin noustua suvun päämieheksi Corkissa alettiin uumoilla, että mies joutuisi sukuaan riivaavan kirouksen uhriksi. Antti oli kieltämättä yhtä pihi kuin esi-isänsä, mutta omasi myös ripauksen ylöjärveläisen äitinsä nokkeluutta. Isänsä tavoin hän jätti kulta-aarteen patjan alle, mutta keksi huijata kohtaloa nukkumalla yönsä vuoteen sijasta lattialla.

Opittuaan kävelemään ja myöhemmin puhumaan hän tajusi, että kultaa myymällä sai rahaa ja sillä pystyi ostamaan kokonaisia kyliä. Vuonna 1961 hän vaihtoi kultaista käärmettä lukuun ottamatta aarteensa rahaksi ja osti Yhdysvaltojen länsirannikolta suurimman osan New Yorkia. Tarkemmin sanottuna sen osan missä sijaitsi Wall Streetiksi kutsuttu monopolipeli, Broadway-niminen rupsahtanut teatteri ja noin satatuhatta taksia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s