LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Riman alittava rajan ylitys

kameleontti hiekka mehikasvi

Libyan rajalla meitä oli vastassa suunnilleen yhtä paljon aseita kuin Karjalan prikaatissa on sotilaita. Se on jännä juttu miksi etelänmaissa sotilaiden pitää haalia kivääreitä molempiin kainaloihin. Kaulassa roikkuu hyvässä lykyssä vielä yksi kivääri, vyön ja navan väliin on tungettu pistooli, toinen on taskussa ja kolmas pullottaa nilkassa.

Toisaalta se on ihan käypä systeemi. Oravat hukkaavat kesän mittaan yhtä paljon käpyjä kuin ihmiset turhanpäiväistä tavaraa. Autiomaassa tavaran löytäminen on varmasti äärimmäisen työlästä kun hiekkaa on joka paikassa. Yksi pieni tuulenpuuska ja se siitä avainnipusta tai pyssystä. Parempi ottaa aamusella mukaan koko asevarasto niin ainakin iltasella on käden ulottuvilla edes yksi tussari, jolla räiskiä kun eteen ilmestyy jotakin ampumisen arvoista.

Perinteinen rajaselkkaus

Asuntoauto oli vielä kivenheiton päässä rajapuomista kun ensimmäiset sotilaat alkoivat napsia varmistimia pois päältä. Kireästä tunnelmasta huolimatta minä pidin pääni kylmänä ja aloin miettiä sopivan rentoa tervehdystä. Kun sydän hakkaa ja takapuoli on yhtä märkä kuin Kymijoki, sitä on aikamoisen vaikea keskittyä sanataiteeseen. Auton kojelaudalla lojui kasa arabiankielisiä sanomalehtiä ja niiden seassa oli yksi englanninkielinen aikakauslehti, jonka keskiaukeamalla komeili Applen ja Niken mainokset.

Ajoin auton keulan melkein puomiin kiinni, tungin pääni ikkunasta ja huusin mainosten innoittamana: ”Think different. Just do it!”

konekivääriRaskaan konekiväärin kääntyessä meitä kohti minä tajusin, että mainosmaailma ja todellinen maailma eivät aina kohtaa. Amerikkalaisia omenia on varmasti uitettu sen verran paljon torjunta-aineissa, että niiden kohdalla kannattaa todellakin ajatella hieman eri tavalla.

Niken mainoksen komento on varmasti kohdistettu kenkävarkaille, jotka tuumivat sovituskopissa, että pitäisikö juosta kassan läpi vai ei. Siinä yhteydessä slogan toimii kieltämättä oikein hyvin. Aseistettujen arabien komentaminen tekemään jotakin hetken mielijohteesta ei kuitenkaan taida olla maailman käytännöllisin idea.

Ei siinä auttanut kuin hypätä ulos autosta ja nostaa kädet kohti taivasta. Ele pelastaa todennäköisesti useimpien turistien hengen. Meidän kohdalla todennäköisyydet alkoivat laskea heti kun auton katolla jököttävä suksiboksi lennähti auki. Vaimo kömysi pystyyn ja rupesi suksisauvaa heilutellen huutamaan, että missä se viiden tähden hotelli oikein viipyi.

Mirri pelästyi vaimon meuhkaamista ja hyppäsi pitkällä loikalla viiksekkään kenraalin kimppuun. Samaan aikaan asuntoauton ovi lennähti auki ja krapulainen Heikki kompuroi oksentamaan rajapuomille. Siinä vaiheessa olisi ollut periaatteessa mahdollista ruveta neuvottelemaan antautumisen ehdoista, mutta kun Erkki-karhu ryntäsi ärjyen ulos asuntoautosta, mahdollisuuden pienenivät yhtä olemattomiksi kuin Suomen talouden elpyminen.

Erkki-karhu luuli, että kenraali kiusasi Mirriä. Se löntysteli kenraalin luo, nappasi kissaa niskasta ja laski sen varovasti hiekalle. Sitten se läimäisi kenraalia poskelle ja heitti miehen olalleen. Alkoi hillitön mekkala, josta minä en ymmärtänyt sanaakaan. Pystyin kyllä aika hyvin ilmeistä päättelemään, että kenraali halusi karhusta eroon mahdollisimman pian.

SUKSIBOKSIIN JA ÄKKIÄ!

Minä komensin vaimon suojautumaan suksiboksiin ennen kuin luodit rupeaisivat viuhumaan. Ja mitä vielä! Puomin turvallisemmalla puolella seisova upseeri heitti pistoolikokoelmansa hiekalle ja nosti kätensä ilmaan. Sotilaat epäröivät hetken, mutta rupesivat kohta viskomaan aseita hiekalle kuin oltaisiin oltu kylvämässä perunoita.

karhu aavikolla

Pyssyt pois tai puren nenästä!

Erkki-karhu oli näystä tyytyväinen. Se rupesi karjumaan ja sai suurimman osan sotilaista käymään hiekalle makaamaan. Vaikein tapaus oli raskaan konekiväärin takana istuva sotilas. Mies ei olisi millään halunnut luopua aseestaan. Vasta kun Erkki-karhu uhkasi purra kenraalia nenästä, viimeinenkin pyssysankari kävi hiekalle makaamaan.

Hikipisaroita siinä rupesi nousemaan otsalle kun aloin tajuta, että olimme juuri vallanneet libyalaisen raja-aseman ja ottaneet vangiksi ainakin sata raskaasti aseistettua sotilasta. Siinä teki aavistuksen mieli pyytää anteeksi ja kipittää karkuun, mutta ei sitä passaa vanhoilla jaloilla lähteä aavikolle harhailemaan.

Pikkaisen mietitytti, että mitä Libyan matkailuministeri tuumisi suomalaisturistien epätavallisesta toilailusta. Yhtä utelias olin kuulemaan Suomen uuden ulkoministerin näkemyksen aiheesta. Onneksi Timo Soini on ollut tekemisissä Teuvo Hakkaraisen kanssa, joten hän ymmärtää oikein hyvin, että yksinkertaisetkin asiat saattavat välillä riistäytyä käsistä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s