LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Seikkailu virkistää mielen ja miehen

kartta kompassi

Erkki-karhu antoi minun ja vaimon nukkua talon katolla. Siellä me köllöttelimme viltteihin kääriytyneinä, vaihdoimme valkosipulin hajuisia suukkoja ja ihastelimme tähtiä. Ennen nukahtamista koputtelin suunnattoman sangon kylkeä ja tuumailin, että tästä oli tullut ihan hyvä reissu, vaikka toista miljoonaa euroa oli kadonnut meren aaltoihin.

Nykypäivänä ihmiset tuppaavat jämähtämään kotisohville. Eivät suostu lähtemään neljän seinän sisältä kuin korkeintaan jalat edellä. Maailma on varannut jokaiselle ihmiselle oman seikkailun, se pitää vain käydä lunastamassa. Sen minä sanon, että lähtekää ihmiset seikkailemaan. Se pitää mielen ja miehen virkeänä. Jos pelottaa mennä ulos ovesta niin kiivetkää ikkunasta. Ruotsin maalla se on ihan yleistä, siellä kuulemma eräs satavuotias karkasi ikkunasta ja katosi.

Sangon kimppuun

peikko kärryjen kyydissä

Norjalainen hammaspeikko ja ruotsalainen rullalauta.

Aamulla kun olimme juoneet kahvit ja polttaneet kierroksen vesipiippua, päätin kullata katolla jököttävän sangon. Kultaamisen voi tehdä monella tapaa. Itse suosin kemiallista menetelmää, jossa kultapöly sekoitetaan elohopeaan. Näin aikaan saatu amalgaami sivellään sangon pinnalle, jonka jälkeen sankoa kuumennetaan varovasti kaasuliekillä.

Kuumuuden vaikutuksesta elohopea höyrystyy ja kulta jämähtää sangon pintaan. Menetelmän käyttö vaatii keskittymistä, koska elohopeahöyryt ovat kuulemma äärimmäisen tappavia. Tiedä sitten, että pitääkö väite paikkansa. Suomessa kokonaisen sukupolven hampaat on paikattu amalgaamilla, eikä toimenpiteeseen ole minun tietääkseni kuollut kuin muutama hammaspeikko.

Touhuun on kuitenkin aivan turha ryhtyä ilman asiallisia suojaimia. Onneksi berberikylästä löytyi laatikollinen sodanaikaisia kaasunaamareita. Niiden suodattimet olivat hiekkapölyn peitossa, mutta sekään ei haitannut, koska tunisialaisen hiekan seassa on mikroskooppinen määrä hiiltä, joka toimii itsessään suodattimena kaikenlaisia myrkkykaasuja vastaan.

Koputtelin rikki sylillisen elohopealämpömittareita ja rupesin sitten kultaamaan panssarivaunun tykkitornista nikkaroitua sankoa. Sillä aikaa Heikki yritti löytää meille jonkinlaisen kulkupelin. Totuus on, että silloin kun reissun on lähdetty, niin silloin mennään eikä meinata.

Steppaava gorilla

Jari Sarasvuon yksityiskoneen lentäjä, jonka ansiosta olimme päässeet yhdysvaltalaiselle lentotukialukselle ja tunisialaisen berberiheimon keskuuteen, oli ehtinyt rakastua palavasti sirkustirehtöörin Ali Habibin tyttäreen. Ali Habib pohdiskeli tuskastuneena, että hänellä oli vaivoina laiska karhu, hullu albatrossi, steppaava gorilla, lauma syljeskeleviä kameleita ja nyt joukkoon yritti tunkea suomalainen lentäjä, jolla ei ollut edes lentokonetta.

dromedaari aavikolla

Näkyykö hammaspeikkoja?

Tovin pohdittuaan Ali Habib päätti ottaa lentäjän sirkukseen koeajalle töihin. Kihlajaisista rakastavaisten oli aivan turha puhua ennen koeajan päättymistä. Mielessään Ali Habib tuumi, että hyvässä lykyssä koeaika saattaisi kestää puoli vuosisataa tai jopa pidempään. Kaikki riippui siitä millainen nutipää suomalainen vävyehdokas oli.

Heikki löysi sirkusteltan takaa asuntoauton, jolla kajaanilainen kebab-ravintoloitsija oli kuskannut Erkki-karhun Tunisiaan. Auto oli seissyt kamelinlannassa ties kuinka kauan, mutta pienen sahaamisen jälkeen moottori hyrähti yskien käyntiin.

Kohti uusia seikkailuja

Ali Habib harmistui kuultuaan, että lähtisimme aamulla jatkamaan matkaa. Suurpiirteisenä miehenä hän möi asuntoauton viidelläkymmenellä eurolla. Maksu oli pelkkä muodollisuus, mutta raha meni hyvään tarpeeseen. Ali Habib aikoi ostaa vävyehdokkaalle pelleasun ja hampaattoman aasin.

aasi

Hampaita minulla ei ole, mutta korvassa taitaa lymyillä peikko.

Vaimoni alkoi jo saada tarpeekseen auringosta. Hän oli tavallistakin kärttyisämpi ja valitteli, että Mirri-poloinen oli laihtunut Suomesta lähdön jälkeen monta kiloa. Vilkaisin päivänvarjon alla nukkuvaa kissaa, joka oli tämän ja eilisen päivän aikana syönyt yhtä paljon kuin lauma kulkukoiria.

Vaimo huomasi minun ilmeeni ja sanoi, että häntä vaivasi koti-ikävä. Toisekseen häntä pelotti lähteä reissaamaan vanhalla autonromulla pitkin autiomaata. Las Palmasin ja meidän välissä oli tuhansia kilometrejä hiekkaa ja muutama sata kilometriä merta.

Raavin mietteliäänä päätäni ja tuumin, että minne tässä olisi järkevintä aamun koittaessa suunnata. Lentäjä oli saanut pelastettua merestä pari tuhatta euroa, mutta ne rahat menisivät ruokaan ja bensaan. Huonolla säkällä joutuisimme vielä ostamaan matkan varrelta toisen auton.

Samassa kuului armoton karjaisu. Matkatelevisio lensi ikkunasta pihalle ja Erkki-karhu kömpi äkäisenä ovesta ulos. Ikkunasta pelokkaana kurkkivan gorillan käsimerkeistä tajusin, että Erkki-karhu oli nähnyt uutislähetyksessä Alexander Stubbin naaman. Ilmeisesti Suomen uuden valtiovarainministerin apokalyptinen hymy ärsytti ihmiskunnan lisäksi myös eläinkuntaa.

Erkki-karhu nappasi kissan syliinsä ja talsi asuntoauton ovesta sisään. Karhu halusi lähteä mukaamme siinä toivossa, että pääsisi joskus takaisin Suomeen. Sillä oli asiaa Arkadianmäen herroille, eikä se asia välttämättä liittynyt Naturaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s