LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Sohvaan köytetty karhu

sahara hiekka wc

Matkalla kylään berberien päällikkö, sirkustirehtööri Ali Habib kertoi, että viimeksi alueella oli nähty sankomies 72 vuotta sitten. Toisen maailmansodan tiimellyksessä, alkuvuodesta 1943 kyläläiset olivat löytäneet autiomaasta haavoittuneen ranskalaisen sankomiehen. Kylän lääkäri kaivoi miehen säärestä luodin ja parsi hänet kasaan. Sitten mies piilotettiin kuivuneeseen kaivoon siksi aikaa kunnes liittoutuneet saivat häädettyä Rommelin joukkoineen takaisin aavikolle.

Tervehdyttyään kiitollinen ranskalainen nikkaroi tuhoutuneen panssarivaunun tykkitornista mahtipontisen sangon. Mies halusi päällystää sangon kullalla, mutta vihkisormuksesta, kaulaketjusta ja kainalokuoppaan jemmatuista kultarahoista sulatettu arvometalli ei riittänyt sangon viimeistelemiseen. Kun kävi ilmi, ettei kylästä löytynyt arvometalleja, sankomies päätti matkustaa kotiin hakemaan lisää kultaa.

sankomies purjeveneen kyydissä

Sankomies ja meri.

Kyläläiset pitivät miestä hulluna. Ranskalainen ei ollut ensimmäinen, jonka pääkopan sota sekoitti. Kiitollisuus on aina paikallaan, mutta rajansa kaikella. Ali Habibin isä selitti ranskalaiselle, että keskeneräisyydestä huolimatta sanko oli hienoin esine koko kylässä.

Ranskalaiselle moiset kehut olivat pelkkää ilmaa. Ihminen, joka on tottunut täydellisyyteen pitää vähempää epäonnistumisena. Kyseinen piirre on kiistämättä ylevä, mutta samalla äärimmäisen vaarallinen.

Vuosisatojen saatossa moni itsepäinen mies on tippunut jyrkänteeltä koska täydellisyyden tavoittelu ja itsepäisyys ovat estäneet pysäyttämästä hevosta ennen jyrkänteen reunaa.

Kyläläiset seisoivat avuttomina rannalla kun ranskalainen nousi kiikkerään purjeveneeseen ja lähti matkaamaan kohti pohjoista. Rannalta kuului rukouksia vielä kauan sen jälkeen kun vene oli kadonnut horisonttiin ja aurinko oli laskenut.

Nuotiotarinoita

Kuukausien ajan, aina auringon sarastaessa, kyläläiset suuntasivat rannalle katsomaan näkyikö aaltojen keskellä tuttua venettä. Ei näkynyt, mutta kyläläiset eivät menettäneet toivoaan. He uskoivat, että sankomies onnistui ylittämään Välimeren ja pääsi Ranskaan.

Vielä nykyään kylän miehet kokoontuvat hämärän laskeuduttua nuotiolle. He arvuuttelevat vuorollaan onnistuiko sankomies matkaamaan tarunhohtoiseen Pariisiin. Tapasiko hän perheensä ja jos tapasi, tuliko järkiinsä ja asettui aloilleen. Jotkut kyläläisistä uskovat, että sankomies pääsi ehjänä kotiin, löysi piilottamansa kullan ja lähti lupauksensa velvoittamana palaamaan Tunisiaan.

Nuotiolla ilmenee usein eriäviä mielipiteitä kun tulee kysymys siitä miten sankomies ylitti Välimeren. Toiset uskovat miehen käyttäneen samaa purjevenettä kuin menomatkalla. Toiset ovat varmoja hänen matkanneen valaan vatsassa. Löytyy myös niitä, jotka uskovat hänen nousseen kotkan selkään tai varastaneen saksalaisen sukellusveneen. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että reissu päättyi huonosti koska tähän päivään mennessä mies ei ollut palannut.

Sirkuksen vetonaula

Vaikka ranskalaisen kohtalo mietitytti Ali Habibia, hän oli iloinen, että 72 vuoden odotuksen jälkeen kylään oli ilmestynyt uusi sankomies. Lupasin vilkaista keskeneräistä sankoa, mutta valittelin ettei minulla ollut kultaa millä hoitaisin viimeistelyn.

Ali Habib kertoi, että kyläläiset olivat varautuneet sankomiehen paluuseen ostamalla kultaa. Sitä löytyi kuulemma ainakin kolmatta kiloa. Totesin, että sillä määrällä kultaisi helposti kymmenen sankoa. Ali Habib nauroi ja sanoi, että ranskalaisen sanko on niin suuri, että sen kantamiseen tarvittiin neljä raavasta miestä.

karhu ja risa sohva

Erkki-karhu ja sohvan jäänteet.

Ensimmäisten asumusten alkaessa hahmottua hiekan keskeltä Ali Habib kertoi, että hänen perustamansa sirkus oli tätä nykyä Pohjois-Afrikan kuuluisin. Sirkuksen vetonaulana työskenteli Kajaanin talousmetsästä kotoisin oleva Erkki-karhu.

Karhu päätyi Tunisiaan kun eräs kajaanilainen kebab-ravintoloitsija kolautti sienireissun päätteeksi marjoja mussuttavaa karhua halolla, raahasi sukulaistensa kanssa tajuttoman otuksen asuntoautoon ja köytti sohvaan kiinni. Sitten mies ajoi Euroopan läpi Italian Eteläkärkeen ja sieltä laivalla Tunisiaan.

Kyläläiset ihmettelivät sohvaan köytettyä karhua siihen asti kunnes Ali Habib antoi kebab-ravintoloitsijalle selkäsaunan. Villieläintä ei saanut vangita ja kuskata maailman toiselle laidalla ilman eläimen omaa suostumusta.

Erkki-karhu itse ei ollut suuremmin pahoillaan maisemien vaihtumisesta. Se tykkäsi reissaamisesta, ja sohva oli ollut pehmeä. Televisiosta oli tullut hyvää ohjelmaa koko matkan ajan, ja Tunisia näytti päällisin puolin paljon mielenkiintoisemmalta kun perinteinen suomalainen talousmetsä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s