LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Suu täynnä seteleitä

uimari meri pisaroita

Tunsin itseni äärimmäisen onnekkaaksi istuessani rantahiekalla ja tuijottaessani aaltojen seasta erottuvaa kuljetushelikopteria. Jälkeenpäin lentäjän arvio petrolin riittämisestä tuhannen kilometrin lentomatkaan maistui suussa utopistiselta. Mies ei osannut laskea, tai sitten mittarit olivat valehdelleet.

Pääasia, että olimme taas kerran selvinneet hengissä yhdestä koettelemuksesta. Huonona päivänä petroli olisi loppunut kilometri ennen rantaa ja olisimme hukkuneet. Kissa olisi ehkä selvinnyt jos oli käyttänyt Heikkiä pelastuslauttana. Heikki on kova piereskelemään ja hänellä on sisuksissaan yhtä paljon kaasua kuin koko Norjalla. Ei sitä kukaan ole mitannut, mutta siltä se välillä haisee.

Onnekkaasta pelastumisesta huolimatta vaimo istui nyreänä keppien varaan ripustetun pressun alla ja heitteli minua hiekasta löytämillään kotiloilla. Kissa oli tunkenut itsensä vaimon hameen alle ja läähätti kuin olisi maannut saunan kiukaalla.

Lentäjä kuin norppa

Aurinko porotti kuumana kuin juhannuskokko, ja minä tunsin oloni grillimakkaraksi. Janotti aivan pirusti, mutta juotavaa ei ollut koska vaimo oli kaatanut helikopterista löytyneen kolapullollisen kissan päälle. Tarkoitus oli ollut kai viilentää eläimen oloa, mutta nyt pitkähäntä näytti lähinnä tahmealta hiekkakakulta.

hai

Hai ei hyökkää ilman syytä. Kaksi uimaria on hyvä syy.

Heikki ja lentäjä räpiköivät kaukana ulapalla aaltojen seassa. Välillä näkyi yksi pää, kohta kaksi ja hetkeen ei mitään. Sitten vilahti jalka ja aivan kuin muutama hai olisi vilauttanut eväänsä.

Heikki on huono uimaan. Mies tarvitsi molempia käsiä pysyäkseen pinnalla. Hän joutui haalimaan aaltojen mukana uiskentelevia seteleitä suuhunsa, mutta tekniikassa oli vielä hiomista ja suu täyttyi lähinnä merivedestä.

Lentäjä puolestaan uiskenteli kuin norppa. Aalloista välittämättä hän polskutteli selkää ja mätti merilevämäisen lötköjä seteleitä paitansa sisään. Setelivuori jota olin säilyttänyt muovikassissa, oli laskeutumisemme jälkeen levinnyt tuulen vietäväksi. Syyllistä on turha etsiä, vaikka suurin osa sormista ja yksi tassu taitaa osoittaa minua kohti. Kaatuminen on inhimillistä ja sitä sattuu kaikille, mutta heti jos yksi hävittää muutaman miljoonan, muut ovat nyrpistelemässä nenää ja haukkumassa mulkuksi.

Jonkinmoista ihmettä odotellessani laskeuduin selälleni ja suljin silmäni. Olo ei muuttunut yhtään paremmaksi. Niska tuntui siltä kuin sitä olisi pidetty tuntitolkulla avotulella, eikä kuuma hiekka ainakaan parantanut oloa. Selkää pitkin valuvat hikinorot imeytyivät paidan läpi hiekkaan, ja pakaroihin tuli julmetun moinen suonenveto.

Minun piti nousta seisomaan ja alkaa pyörittää lantiota. Vaimo pyöritteli puolestaan päätään ja huomautti, että vaikka oltiin hevonkuusessa missä ei ollut yhtään kuusta, täällä ei passannut tanssia epäsiveellisesti.

Keskisormi ja karkuun

Ensimmäistä kertaa elämässäni näytin vaimolle keskisormea. Tein sen kyllä suhteellisen nopeasti ja juoksin sitten mereen karkuun ennen kuin sain ensiapulaukusta päähäni.

Meressä lilluttelu tuntui oikein mukavalta. Pikkaisen minua ihmetytti, ettei yksikään lentokone, tykkivene tai edes kamelilla ratsastava sotilas ollut ilmestynyt uhittelemaan. Ilmeisesti lentäjä oli onnistunut välttämään tunisialaisten tutka-asemat tai sitten yhdysvaltalaisessa helikopterissa oli jonkinlainen tutka-aaltoja syövä pinnoite.

Pian seteleiden metsästäjät uivat rantaan. Heikki oli saanut kokoon neljä viisikymppistä. Lentäjä oli suoriutunut tehtävästä paremmin. Märkiä seteleitä oli vaikea laskea. Läjässä oli ainakin pari tuhatta euroa.

Buddha vedessä

Vesi rauhoittaa mielen ja miehen.

Heikki kirosi, että oli aivan päätöntä touhua matkata maailman laidalle ja hukata kaikki rahat. Minä totesin, että sitähän elämä on, päätöntä sähellystä ja maallisen mammonan tuhlaamista.

Ei minulle ole kukaan antanut ohjekirjaa, että miten tätä elämää pitäisi oikeaoppisesti elää. Isä yritti joskus aikoinaan kertoa, mutta en kuunnellut ja hyvä niin. Se on aina niin helppo opastaa muita vaikkei tajua mitään itsekään.

Olen pitkän elämäni aikana nikkaroinut satoja sankoja, mutta niistä on loppupelissä jäänyt käteen? Känsiä sormiin, tolkutonta kipua niveliin, muutama lantti kämmenen pohjalle ja nimettömässä pyörivä sormus.

Selitin Heikille, että tässä reissussa on kyse itsetutkiskelusta ja mielenrauhan löytämisestä. Sellaiseen ei tarvita rahaa, riittää että löytyy mielenlujuutta ja tahtoa.

Heikki ei sanonut mitään vaan osoitti kaksin käsin hiekkadyynin laella seisovaa julmetun kokoista karhua. Minun piti siristää silmiäni ja läimäistä itseäni pari kertaa poskelle. Olen aina luullut, että Tunisian luonnossa liikkuu vain kameleita ja eksyneitä turisteja, mutta väärässä olen ollut ja pahasti.

Karhu avasi kitansa, päästi kaamean karjaisun ja lähti vyörymään meitä kohti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s