LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Uzin kokoinen Gucci

helikopteri vesi pyörre

Tavallinen sotalaiva on sieluton teräsmöykky ja menee kiltisti kaikkialle minne aluksen päällikkö määrää. USS Nixonilla on puolestaan sielu ja itsepäinen sydän. Se ei viihdy satamissa vaan pitää seilaamisesta ja tykkää nähdä eksoottisia paikkoja. Muista sotalaivoista se pysyttelee kaukana, mutta purjeveneet ovat sille mieluista seuraa. Yleensä käy kuitenkin sillä tavalla, ettei huvivenesatamista löydy sopivaa laituripaikkaa.

Mielestäni kyse on jonkinmoisesta syrjinnästä. Esimerkkinä voin kertoa, että meidän kylän Lidlin parkkipaikalla on kaksi bussin kokoista parkkiruutua ja torilta löytyy yksi lisää. Vastaavaa logiikkaa käyttäen huvivenesatamien rakentajien pitäisi aina muistaa käyttää imuruoppaajia, jotta tarpeen vaatiessa laiturien väliin sopii muutama neljäsataametrinen lentotukialus.

Ferrari lentotukialuksen kannella

Punainen Ferrari erottuu edukseen lentotukialuksen kannella.

Pari päivää sitten USS Nixon pysähtyi Napoliin, missä sen kannelle nostettiin amiraali Hardwickin tilaama Ferrari.

Lastauksen jälkeen taistelulaiva suuntasi pohjoiseen tutustumaan Rooman edustalle ankkuroituihin purjeveneisiin.  Lentotukialuksen flirttailu loppui lyhyeen kun Jari Saravuon omistama Learjet römähti kannelle ja tuhosi harvinaisen Ferrarin vuosimallia 1962.

Lepyttyään amiraali Hardwick tuumaili, että seuraava määränpää olisi Libya. Siellä on aina kaupan sopuhintaisia urheiluautoja. Amiraalin mukaan Tripoli on kaikin puolin mukava satama. Siellä on tilaa isommankin aluksen pyöriä, ja kun ruvetaan tekemään autokauppoja, maksuksi kelpaa aina taisteluhelikopteri tai ikäloppu suihkuhävittäjä.

Taistelulaivan kokoinen ohjus

Lounaan jälkeen amiraali Hardwick ehdotti, että talonmies voisi järjestää meille esittelykierroksen. Alukselta löytyi kuulemma hulppea kylpyläosasto missä oli kymmenkunta poreammetta ja lukuisia vesiliukumäkiä. Aluksella pystyi pelaamaan myös kaikenlaisia pallopelejä kuten koripalloa ja hevospooloa. Poolon pelaajat joutuivat tätä nykyä tyytymään polkupyöriin koska hevoset oli vaihdettu Tel Avivissa  vähän käytettyyn Jaguaariin.

ruosteinen laiva

Suomen merivoimien ylpeys, miinalaiva Ruoste.

Vaimoni innostui kuultuaan, että lentokonehangaariin rakennetusta kauppakeskuksesta löytyi italialaisen Guccin ja israelilaisen Uzin myymälät. Toppuuttelin vaimon intoa ja kerroin, että vaikka Gucci myi käsilaukkuja, Uzi tyrkyttäisi vain konetuliaseita. Vaimo ei välittänyt pikkuseikoista.

Jos Uzi sopisi Gucciin tai päinvastoin niin kaupat tehtäisiin. Kotikylän kirpputorilla merkkituotteet revittäisiin käsistä.

Vaimo, Heikki ja Sarasvuon lentäjä lähtivät tutustumaan alukseen. Minä jäin kissan kanssa amiraali Hardwickin seuraan. Me juttelimme niitä näitä. Minä kerroin meidän kylän kuulumisia, valittelin samalla Suomen talousahdinkoa ja maan uutta hallitusta.

Amiraali Hardwick tylsistyi politiikasta. Hän rupesi kehumaan, että USS Nixonin suurin ohjus on  samaa kokoluokkaa  kuin Suomen merivoimien suurin taistelulaiva. Epäilin väitettä, mutta Hardwick lupasi viedä saman tien katsomaan pommia. Tuumailin, että voitaisiin mennä heti kun vaimo ilmestyisi vahtimaan kissaa.

Matkamuistot ovat vaarallisia

Yllättäen alus tärähti rajusti. Uumoilin meidän ajaneen karille. Hardwick totesi, että olimme pikemminkin törmänneet johonkin pieneen saareen kuten esimerkiksi Korsikaan.

Sireenit rupesivat soimaan ja hengästynyt upseeri pöllähti messiin. Meinasin tukehtua kahviin kun upseeri kertoi, että Heikki oli ostanut laivan matkamuistomyymälästä käsikranaatin ja repäissyt sokan irti. Pitäisihän aikuisen miehen tietää, ettei armeijan putiikeissa kaupata rihkamaa.

hajuvesiliike

Käsikranaattien kanssa pitää olla tarkkana myös matkamuistomyymälöissä.

Huolestuin, että oliko vaimo kunnossa. Upseeri kertoi, että kaikki olivat kunnossa. Talonmies oli potkaissut käsikranaatin hissikuiluun ja ainoastaan laiva oli kokenut kovia. Käsikranaatti oli posauttanut aluksen runkoon helvetillisen reiän ja vuosikymmenien yritysten jälkeen alus oli ilmeisesti vihdoinkin uppoamassa.

Amiraali Hardwick lähti kiroillen tarkastamaan tuhojen laajuutta. Minä nappasin kissan kainalooni ja suuntasin kannelle haukkaamaan happea.

Afrikan suunnalta puhalsi kepeä tuuli. Aallot lainehtivat rauhakseen kuin olisin seisoskellut kotikylän mattolaiturilla.

Kohta pelästyneen näköinen Heikki pöllähti paikalle ja käski minun kiirehtiä takakannelle. Lentäjä oli löytänyt meille tankatun helikopterin, jolla pitäisi päästä ongelmitta Korsikalle. En olisi halunnut lähteä, mutta Heikki vakuutti, että nyt oli parempi totella. Muuten jouduttaisiin kalojen ruuaksi tai teloituskomppanian eteen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s