LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Rumppasen viinakätkö

Piazza Navona suihkulähde

Meidän kylän kovin hulttio, Joosef Rumppanen, oli päässyt töihin Vatikaaniin. Eikä mihin tahansa hommiin! Hänestä oli tehty Sveitsiläiskaartin komentaja. Puristimme kättä pitkän jälleennäkemisen kunniaksi ja päätimme lähteä ravintolaan.

Yritin veivata ikkunan auki, jotta olisin kailottanut vaimolle, että lähteekö hän mukaan. Eipä onnistunut. Panssaroidun auton ikkunaa ei saa lekallakaan auki. Rumppanen nappasi radiopuhelimen mikrofonin ja tunki sen käteeni. Otin viivyttelemättä yhteyden taaempaan autoon ja kysyin, että halusiko vaimo lähteä syömään.

Ritsa kädessäNälkä kuului olevan, mutta samaan hengenvetoon vaimo muisteli Rumppasen nuoruusvuosien kepposia. Vaimo sanoi vetäneensä parhaan mekon ylleen, eikä halunnut missään nimessä riskeerata ulkonäköään mätien kananmunien tai ritsaleikkien takia.

Yritin selittää, että Rumppanen oli nykyään vaikutusvaltainen isoherra, eivätkä isoherrat voineet harrastella poikamaisia kepposia. Vaimo ei uskonut vaan sanoi suuntaavansa ostoksille ja sitten omineen syömään.

Rumppanen ei minun vaimoni kommenteista hämmentynyt. Hän hihitteli hieman kuten on aina tehnyt ja lupasi sitten järjestää muutaman turvamiehen pitämään vaimolle seuraa. Kerroin, että lentokentällä odotti yksityiskone ja malttamaton lentäjä, että turvamiesten oli syytä ohjata vaimo kentälle hyvissä ajoin.

Autosaattue kuin nähtävyys

Rumppanen ihmetteli, että olinko voittanut lotossa. Kouraisin muovikassista sylillisen seteleitä ja kysyin, että muistiko mies sen suohon uponneen saksalaisen lentokoneen. Kyllähän Rumppanen muisti, oli itsekin nuoruudessaan yrittänyt sukeltaa koneesta kultaa, mutta ilmeisesti suo oli ollut väärä koska hän oli saanut nostettua pohjasta vain kaksi vanhaa maitotonkkaa.

Heikki oli aivan puulla päähän lyöty kuullessaan radiopuhelimesta Rumppasen äänen. Heikki olisi mielellään vaihtanut autoa ja tullut meidän seuraamme. Rumppanen muistutti, että saattueessa piti istua kiltisti paikallaan.

Jono vankkureita maantiellä

Nykyaikaisten autosaattueiden esikuva.

Muutamassa vuosikymmenessä italialaiset olivat luoneet autosaattueista Michelangelon taideteosten veroisia nähtävyyksiä. Sveitsiläiskaarti, karabinieerit, tullilaitos, henkivartijat, poliisit, poliitikot, santarmit, tuomarit, rajavartiolaitos, Guardia di Finanza, lakimiehet  ja ihan tavalliset nuuskijat käyttävät autosaattueita kellon ympäri.

Vaimon Alfa Romeon kadottua liikenteen sekaan rupesin miettimään, että saiko kahden auton letkaa virallisesti kutsua saattueeksi. Eipä minun tarvinnut asiaa pitkään pohtia. Kohta poliisiautoja kurvaili perässä ja edessä niin maan pirusti ja taisi niitä muutama pörrätä myös taivaalla.

Rumppanen totesi, että Roomassa on monta kohtalaista ravintolaa. Kaiholla hän muisteli meidän kylän huoltamoa, mistä saa maailman parasta makaronilaatikkoa. Rumppanen oli sitä mieltä, että italialaisten kokkien olisi syytä ainakin kertavuoteen matkustaa Suomeen katsastamaan, että miten täyteläistä ruokaa kokattiin. Rumppanen kertoi asuneensa Roomassa kuusi vuotta, eikä hän ollut siinä ajassa löytänyt ainuttakaan ravintolaa mistä saisi kunnon makaronivelliä.

Uiminen saa ruokahalun heräämään

Jotenkin minun korvaani särähti kun Rumppanen sanoi, että ajetaan Piazza Navonalle, että sieltä saa jonkinmoista ruokaa, ja aukio on helppo sulkea. Mietin hiljaa itsekseni, että minkä takia aukio piti sulkea? Eipä sitäkään tarvinnut pohtia pitkään. Kohta Rumppanen parkkeerasi auton miehekkään näköisen suihkulähteen kylkeen ja kiiruhti avaamaan takakonttia.

Heikki nousi toisesta autosta ja alkoi ihmetellä, että miksi poliisilaumat hätistelivät turistilaumoja pois aukiolta.

”Viimonen mulkku altaassa maksoo ravintelilaskun”, Rumppanen ilmoitti ja kipitti uimahoususillaan suihkulähteeseen.

Rooma Fontana dei quattro fiumi

Roomalaiseen suihkulähteeseen kätkee helposti pullon tai kymmenen.

Siinä vaiheessa tajusin, että Rumppanen oli todellakin aikamoisen vaikutusvaltaisessa asemassa. Pikkuvirkamiehen määräyksestä poliisit tuskin olisivat häätäneet satoja turisteja parin jalkapallokentän kokoiselta aukiolta.

Eihän siinä auttanut kuin ruveta vähentämän vaatetusta. En tunne Italian lainsäädäntöä, mutta veikkaan, että nudismi on kaikin puolin suotavaa. Päätin kuitenkin mennä uimaan pitkissä kalsareissa.

Asia on sillä tavalla, että kun ravintoloista, kahviloista ja kerrostalojen ikkunoista tuijotetaan vihaisesti, siinä ei tee suuremmin mieli esitellä sukukalleuksia. Ryöstöä en pelännyt vaan pikemmin jonkinmoista sabotaasia.

Suihkulähteen vesi oli jäätävän kylmää. En tiedä tuleeko vesi vuorilta vai käytetäänkö sitä ensin pakastelokerossa, mutta kyllä hampaat kalisivat. Olisin varmasti noussut suihkulähteestä saman tien, ellei Rumppanen olisi kaivanut patsaan sisuksista viinapulloa. Aikamoisen kätevä kätkö!

En tunnetusti juo viinaa ja tälläkin kertaa otin vain lämpimikseni. Kun Rumppanen alkoi kertoa elämästään Sveitsiläiskaartin komentajana rupesin tuumailemaan, että mitä kaikkea kummallista tämänkin reissun aikana ehtisi vielä tapahtua.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s