LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Salmonella – paras tapa laihtua

hiekkaa heiniä meri

Olen istunut autossa, jonka kuljettaja päätti hypätä ajon aikana kyydistä. Poistumiseen oli hyvä syy: salama iski autoon ja takapenkillä lojunut dynamiittilaatikko syttyi tuleen. Senpä takia tämänkertainen poistuminen oli aavistuksen hämmentävä. Ei ollut salamaa, eikä dynamiittilaatikkoa. Lisäksi oltiin kilometrien korkeudessa ja pudotus oli huomattavasti kivuliaampi kuin jos olisi kierähtänyt Ladan penkiltä ojaan.

En ole oikeastaan varma heittikö Sarasvuo selkäänsä laskuvarjon vai Heikin rinkan. Aiheen tiimoilta saisi varmasti pystyyn mielenkiintoisen televisiosarjan. Meinaan, että ohjelmaan osallistujat hyppäisivät lentokoneesta ja tehtävänä olisi minuutin aikana keksiä toimiva laskuvarjo käyttäen apuvälineinä hammastahnatuubia ja risaa kahvinkeitintä.

Lentäjä silitti nojatuolissa kehräävää Mirriä ja kertoi, että Saravuo oli selviytyjä. Miehellä oli yhtä monta elämää kuin kissalla. Hän kuitenkin mainitsi, että Sarasvuo oli käyttänyt yhdeksästä elämästään suunnilleen viisikymmentä. Ilmeisesti maailmankaikkeuden saloja ei sittenkään voinut selittää matemaattisin yhtälöin.

Seuraavaksi lentäjä tiedusteli, että vieläkö lennettäisiin kohti Boliviaa vai palattiaisiinko kotiin. Olin Bolivian kannalla, mutta vaimo ilmoitti haluavansa Las Palmasiin. Ei pirulauta! Meillä oli lentokone, muovikassillinen rahaa, mahdollisuus lentää minne tahansa ja vaimo halusi Las Palmasiin.

lentokone_ohjaamo

Mittareita pitää aina olla, jotta tietää paljonko on löpöä ja millä korkeudella lennetään. Siitä huolimatta kojelaudassa on ihan liikaa vimpaimia. Onhan siinä tietysti se hyvä puoli, että amatöörit pysyvät matkustamon puolella. Pitävätköhän ne minua amatöörinä?

Yritin saada Heikin puolelleni, mutta sanani kaikuivat kuuroille korville. Hän oli alkanut lyhentää housunlahkeitaan Sarasvuon paperiveitsellä. Mietin kauhulla minkälaisen kohtelun tulisimme saamaan perillä kun Heikki istahtaisi rantahiekalle ja alkaisi uittaa risaa kahvinkeitintä rantavedessä.

Rohkaisin mieleni ja ilmoitin paheksuntani uutta määränpäätä kohtaan. Vaimo käski olla hiljaa ja lupasi etsiä perillä muutaman palmupuun, jotta voisin visioida itseni viidakkoon. Eihän siinä auttanut kuin myöntyä. Ihan periaatteesta oli kuitenkin pakko mököttää kuten vastaavissa tilanteissa on tapana. Vaimo ei vain mitenkään suostunut noteeraamaan mielenilmaustani.

Tuijotettuani tunnin verran polviani nappasin Mirrin syliini ja lukittauduin vessaan. Laitoin kissan pesualtaaseen nukkumaan ja aloin kummastella ikkunasta avautuvaa maisemaa.

Eniten pisti syljettämään se seikka, että kun kerrankin olisin voinut paskoa pilvien yläpuolella niin eipä paskattanut. Siitä olen varma, että kun perillä astun ulos koneesta, suoli keksii saman tien, että nyt on salmonellan aika. Sitten sitä saa istua pöntöllä aamusta iltaan ja tuijottaa katonrajassa vilistäviä torakoita, jotka levittävät huoneeseen mustan surman ja ähkyn.

Voin vain kuvitella Iltalehden lööpit:

Musta surmasi Sankomiehen… Kevään trendikkäin tapa laihtua – salmonella!

Siinä vaiheessa kun vastaleivottu pulla rupesi tuoksumaan minun oli ihan pakko rynniä ulos vessasta. Vaimo oli löytänyt leivontatarvikkeita ja baarikaapin kylkeen integroidun uunin. Nyreänä istahdin Heikin viereen mussuttamaan korvapuustia. Vaimoa en periaatteesta kehunut, mutta näin meidän kesken voin sanoa, että kyllä oli hyvää pullaa.

Kahvi sen sijaan oli täyttä kuraa. Sarasvuo tekee ostoksensa ilmeisesti Lidlissä, tai sitten joku palvelusväkeen kuuluneista vietnamilaisista hillanpoimijoista oli kusaissut keittimeen ennen irtisanoutumistaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s