LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Kulta rahaksi ja seikkailemaan

auto etumaski muratti oksia

Läheisen suon pohjassa makaa sodanaikainen lentokone, jonka sisuksissa lojuu satoja kiloja saksalaista kultaa. Isoisä sukelsi hylystä kerran kesässä muutaman harkon. Isä ei osannut uida saatikka sukeltaa, mutta pitihän sitä ahneuksissa kokeilla. Vuosien mittaan hän yritti lukuisia kertoja ja oli aina hukkua. Sairaalareissujen jälkeen olohuoneen nurkkaan ilmestyi aina uusia siivenkappaleita. Eivät aivan kullan arvoisia olleet, mutta kaikin puolin komeita.

Itse en ole aiemmin kullan perään haikaillut, mutta nyt haikailen ja kovasti. 70 vuotta täytettyäni tajusin, että nyt on viimeinen hetki lähteä seikkailemaan. Pian vanhuus saa yliotteen, nivelet lukittuvat yhteen asentoon, jalat eivät kanna ja mieli haikailee sohvanpohjalle tuijottamaan televisiota.

Tänä aamuna päätin ruveta taistelemaan ikääntymistä vastaan kovin panoksin. Hampaat pestyäni puin uimahousut jalkaan, heitin pyyhkeen olalle ja kipitin suolle. Lämmintä oli ehkä muutama aste, ja rahkasammaleen seassa lillui jäähilettä. Eipä siinä kuitenkaan auta ruveta nössöilemään, kun on jotain päättänyt. Viskasin pyyhkeen männyn oksalle ja pulahdin suonsilmään. Ensimmäiseksi hengitys salpautui ja sydän hyppäsi korviin.

Hampaan kalisten pulikoin harmaassa vedessä kykenemättä näkemään. Kesti puoli tuntia löytää käsikopelolla lentokoneenhylky suohon uponneiden puunrunkojen seasta. Toinen puoli tuntia kului ennen kuin sain ensimmäisen kultaharkon tuotua pinnalle. Sitten homma alkoi sujua ja seuraavan tunnin aikana sukelsin pinnalle neljäkymmentä kilon painoista harkkoa.

Meidän kylän romukauppias Zakrevski on Suomen rikkaimpia miehiä. Omistaa metallisulaton Murmanskissa ja kalajalostamon Vladivostokissa. Hän kehuu ostavansa sopuhintaan kaikkia metalleja ja mainostaa paikallislehdessä maksavansa kullasta 35 euroa grammalta. Hövelin romukauppiaan kanssa on aina ilo tehdä bisnestä. Siinä ei turhia kysellä, eikä valitella maallisen mammonan katoavaisuutta. Polkuhintaan en suostu harkoista luopumaan. Sen on oltava jämpti hinta, aivan kuten lehdessä mainostetaan: 1.400.000 euroa käteisellä ja mieluiten suurina seteleinä.

Rahoilla lähdetään sitten reissuun. Otan vaimon ja venerannassa majailevan Heikin mukaan. Sen olen jo päättänyt, että ensimmäiseksi suuntaamme viidakkoon, ehkä Etelä-Amerikkaan tai Aasiaan, riippuu ihan lentoyhtiöstä ja lippujen hinnoista. Ei sitä rahamiestenkään kannata ylihintaa maksaa.

Heikki on aina valmis uusiin seikkailuihin, mutta vaimo on pienoinen kysymysmerkki. Saattaa ruveta valittamaan, että piha pitäisi haravoida, laittaa kukkapenkkejä ja silittää kissaa. Ostakoot syksyllä Monte Carlosta lavallisen porkkanoita, jos vihanneksia tekee mieli, ja Afrikasta saa komeita ruusuja. Jos reissu meinaa kissaan kaatua, niin tulkoot kissa omalla lentokoneella perässä. Mutta korkeintaan turistiluokassa, ettei nyt laakista mennä konkurssiin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s