LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Finlandia-pullon arvoinen Tervo

narri kaiverrettu kiveen

Tavallisesta sunnuntaista poiketen meidän kylän kirjakaupassa kävi tänään aikamoinen kuhina. Lukuisia kertoja Finlandia-pullolla palkittu kirjailija Jari Tervo ilmestyi mainostamaan uutuusteostaan.

Tervon kirjat edustavat suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan. Uutuusteoksessaan Tervo kertoo sykähdyttävällä tavalla krapula-aamuista, krapula-illoista ja seesteisistä hetkistä ennen nousuhumalaa.

Saavuin kirjakauppaan sen verran myöhään, että jouduin jonon viimeiseksi. Seisoskelua kesti tuntitolkulla, mutta korvaukseksi pääsin jututtamaan Tervoa oikein kunnolla.

Ensimmäiseksi oli aivan pakko kysyä, että miksi satoja tuhansia vuodessa ansaitseva kirjamoguli vaivautui tavallisen kansan keskuuteen? Eikö ollut järkevämpää keskittyä ennemmin maailmanvalloitukseen?

Tervo huokaili tovin ja paljasti sitten kokeilleensa maailmanvalloitusta huonolla menestyksellä. Yrityksessä oli käynyt yhtä nolosti kuin Toyotalle. Toyota nimittäin kehitti aikoinaan MR2-mallin urheiluauton. Kauppa kävi kaikkialla muualla paitsi Ranskassa, missä MR2 lausutaan samalla tavalla kuin ”merde”, joka tarkoittaa paskaa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, ettei patonkimaan väki halua ajella Toyota Paskalla kun huomattavasti halvemmalla saa Toyota Corollan.

Kykenin havaitsemaan Tervon ja Toyotan välillä vallitsevan yhteyden kun kirjailija äänsi nimensä ranskalaisittain”Pervou”. Samalla selvisi, että Ranskan suurimman kustantamon johtaja oli tykästynyt Tervon teksteihin, mutta siinä vaiheessa kun kirjailijan taustoja oli alettu selvittää, joku kustantamosta oli soittanut Suomen suurlähetystöön ja kysynyt, että pidettiinkö Suomessa Pervosta ja jos pidettiin, oliko Pervo hyvinkin tuottelias. Suurlähettiläs oli tietenkin paljastanut mielipiteensä pervoista, ja puhelun jälkeen Tervo oli saanut pikaisen passituksen lentokentälle.

Enempää Tervo ei halunnut asiasta puhua ja käski minunkin olla levittelemättä uutista. Mukavahan Tervon kanssa oli jutella, mutta ei olisi pitänyt erehtyä pyytämään nimikirjoitusta. Tervo raapusti nimensä uutuuskirjansa kansilehdelle ja sanoi, että sata euroa kiitos.

Yritin venkuloida itseni pihalle vedoten siihen, että lompakko jäi kotiin, mutta Tervo istutti minut kovakouraisesti tuoliin. Kauhukseni sain huomata, että muutamassa vuodessa hyväsydämisestä kirjailijasta ja Yleisradion hupailuohjelman naistennaurattajasta oli tullut sydämetön liikemies.

Samassa avonaisesta ikkunasta rupesi kuulumaan lähestyvän auton murinaa. Uutta nimikirjoitusrumbaa haikaileva Tervo kiiruhti ikkunaan ja rupesi kuikoilemaan tien suuntaan. Taksiletkan sijasta tietä pitkin porhalsi pölyinen poliisiauto.

Tovin mietittyään Tervo hokasi, että ehkäpä vuosien tavaamisen jälkeen Matti Vanhaselle oli vihdoinkin mennyt jakeluun, ettei menestysteos Koljatti kertonut Marlon Brandon elämästä. Skodan kyydissä oli varmasti joukkueellinen lakimiehiä, jotka kohta tunkisivat kirjakauppaan ja alkaisivat uhkailla oikeustoimilla. Tervo nappasi tiskin alta akkukäyttöisen puukkosahan ja kiiruhti lukitsemaan oven.

”Sopii yrittää!” hän ärjyi ja kohotti puukkosahan ilmaan kuin Iso-Arska lipputangon kokoisen konetuliaseen. Hän painoi liipaisimesta ja puukkosahan terä alkoi nitkuen surista. Näky ei ollut mitenkään pelottava, pikemminkin se oli säälittävä, mutta Tervoa oli turha aliarvioida. Mies joka jaksaa uutterasti haalia miljoonatulojensa päälle parin tonnin apurahoja ei ole mikään helposti selätettävä sohvatyyny.

Käsirysyä odotellessa Tervo pohdiskeli mitä muut kirjailijat tekisivät vastaavassa tilanteessa. Todennäköisesti Kari Hotakainen pistäisi tupakaksi ja lähtisi sitten parturiin. Pirkko Saisio puolestaan kokoaisi pikavauhtia teatteriryhmän ja esittäisi tulijoille yhden hengen elämänkertapantomiimin. Saisiota ajatellessa ei tietenkään voinut unohtaa Sofi Oksasta ja hänen Viro-nimistä siamilaiskaksostaan. Parivaljakko puhuisi itsensä kuiville syyttämällä kaikesta Venäjää. Se olikin varmasti ihan hyvä taktiikka, sillä tuskin maailmassa oli yhtään epäkohtaa, joka ei ollut Kremlin aiheuttama.

Sitten Tervo yllättäen muisti, että Nobel-komitea arvostaa sorrettuja kirjailijoita. Suomi ei ole aivan Pohjois-Korean veroinen diktatuuri, vaikka kansa on yhtä köyhää ja masentunutta. Kirjailijoita ei myöskään loju vankiselleissä muuta kuin myymälävarkauksien takia, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse kertoa ruotsalaisille. Tervo oli sitä mieltä, että Nobel-komitea saisi tyytyä paheksumaan vaikka Timo Soinia kuten muukin maailma.

Tervo heitti kiireesti puukkosahan käsistään ja ryntäsi ovesta ulos. Hän lähti juoksemaan ranteet ojossa kohti poliisiautosta ilmestynyttä lossivahtia. Meidän kylän ylin ja ainoa poliisiviranomainen, entinen lossivahti Put-Put, tuli pyytämään nimikirjoitusta,  mutta hämmentyi Tervon hyökkäyksestä sen verran, että käytti mieheen etälamautinta.

Eihän minun sitten auttanut kuin mennä nostamaan tajuton Tervo poliisiauton kyytiin. Auton mentyä jäin yksinäni miettimään, että millaisen peräruiskeen tapaus aiheuttaisi Tervon kirjalliselle uralle. Ehkäpä julkinen nöyryytys saisi kirjailijalegendan vajoamaan siihen kuuluisaan luomisen tuskaan, jonka ansiosta niin monet maailmankirjallisuuden kulttihahmot ovat luoneet arvostetuimmat harakanvarpaansa.

Tervon tapauksessa on kuitenkin todennäköisempää, että hän laukoo luovuutensa television suuntaan. Uutisvuoto on mennen talven lumia, mutta ainahan Tervo voi tunkea itsensä sen isorintaisen bikinikaunottaren aisapariksi, joka iltapäivisin arvuuttelee katsojia, että mikä kirjain tällä kertaa nöpöttää nännien tilalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s