LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Savupiippu matkalla keinuun

savupiippu

Etsin talikkoa ainakin tunnin kunnes muistin, että se jäi syksyllä pellolle. Marjapuskien seassa tarpoessani kuulin ojan suunnalta kahinaa. Saman tien aivot kytkivät päälle jonkinmoisen puolustusjärjestelmän. Hyppäsin mahalleni nurmikolle ja lähdin ryömimään äänen suuntaan.

Juhlallisen korea urosfasaani tallusteli pää keinuen kompostille. Lintu nappasi nokkaansa tummuneen banaaninkuoren, roikotti sitä hetken ja viskasi pienellä päänheilautuksella ojaan. Sitten se viskoi kaalinlehdet heinikkoon ja kiipesi kompostin päälle kiekumaan. Kohta halkovajan suunnalta rupesi kuulumaan teräviä kiekaisuja ja siipien pärähtelyä.

Nurmikon poikki kipitti toinen urosfasaani pää notkuen. Se pelästytti kissan ja kaatoi mennessään puutarhatontun. Kohta kompostilla oli käynnissä aikamoinen sota kun uroslinnut tappelivat kompostin herruudesta. Ne riehuivat tovin ja kyyristyivät sitten yhteistuumin nokkimaan puoliksi syötyä omenaa.

Siinä vaiheessa kosteus oli jo tunkeutunut vaatteiden läpi, eikä minulla ollut suuremmin tarvetta puolustaa itseäni. Fasaanipaisti on kuitenkin sen verran maukasta, että pomppasin pystyyn ja lähdin juoksemaan kohti talikkoa. Fasaanit tajusivat saman tien mihin touhu johtaisi. Toinen linnuista oli jo aikeissa pyrähtää ojan yli kun se tajusi, että perääntyminen tarkoittaisi kompostin menettämistä. Lintu vinkkasi silmää taistelukaverilleen ja yhteisestä päätöksestä ne syöksyivät siivet sätkien minua kohti.

Sisälle en voinut juosta itseäni nolaamaan, joten ei auttanut kuin kiivetä talon katolle. Kun linnut saavuttivat sokkelin, olin jo räystään turvallisemmalla puolella. Varmuuden vuoksi kiipesin harjalle asti. Fasaanit eivät ole kummoisia lentäjiä, pikemminkin pyrähtelijöitä, eikä niillä ole halua mitellä voimiaan yläilmoissa.

fasaani

Harjan tasalla aurinko oli niin lähellä, että jos olisin kurottanut kättäni, olisin voinut kutittaa sitä leuan alta. Lumenvalkoisia hattarapilviä uiskenteli taivaan syvänsinisessä meressä. Kun puhalsin niitä kohti, näytti aivan siltä kuin ne olisivat alkaneet leijua untuvien tavoin poispäin.

Pihakoivussa jökötti variksenpesä. Kolme nuorta raakkujaa istui rivissä koivun osalla ja seurasi pihakeinuun siirtynyttä kissaa. Ihmettelin, että kylläpä olivat variksenpojat tänä vuonna lähteneet aikaisin pesästä.

Kohta yksi lintu laskeutui nurmikolle ja alkoi esittää siipirikkoa. Kissa tiesi varisten olevan kiusantekotuulella, mutta vaistot pakottivat sen hyökkäämään. Lintu pyrähti viime hetkellä kauemmas ja sai houkuteltua kissan vajan taakse. Toinen varis laskeutui keinuun ja alkoi hakata verhoiluun reikiä.

Karjuin solvauksia, mutta lintu tyytyi vain vilkaisemaan katon suuntaan, rääkäisi kerran ja jatkoi tihutyötään. Koivunoksalla istuskeleva kolmas variksenpoika tuumaili, että jotain pirullista senkin oli tehtävä. Samassa se huomasi tummuneen metalliputken, joka oli kiinnitetty savupiipun kylkeen.

Putken jatkeena oli kaksi harvalta näyttävää hökötystä, joiden tarkoitusta lintu ei tiennyt. Se oletti, että kyseessä oli jonkinlainen vallan symboli, sillä hökötyksiä oli miltei jokaisen talon katolla ja valtaahan ihmisillä tuntui riittävän. Lintu lennähti ylemmän haravan päälle ja huomasi ilokseen olevansa juuri sopivassa kohdassa.

Haistattelin sille oikein kunnolla ja varoittelin, että jos se edes harkitsi paskantavansa minun päälleni, tuhoaisin kaikki lähiseudun variksenpesät. Variksenpoika oli pidätellyt koko aamun, koska se oli tuumaillut, että aamupaska oli päivän tärkein paska. Niin se olikin ja tällä kertaa minä pääsin siitä osalliseksi.

Valkokeltainen lörö levähti päälaelleni ja niskaa pitkin se valui paidankauluksesta sisään. Tuntiessani selkärankaa pitkin valuvan lämpimän linnunkuran, tarrasin suutuksissani kiinni antenniputkeen. Nuoresta iästään huolimatta varis oli ehtinyt mitellä voimiaan myrskytuulten kanssa, joten pieni kieputus ei tuntunut missään.

Antenniputki oli kiinnitetty savupiippuun kahdella metallipannalla, jotka kestivät kovaakin käsittelyä. Savupiippu sen sijaa koki kovia kun pannat alkoivat hangata tiilien saumoista pursuillutta laastia.

Pellittämätön ja hatuton piippu oli vuosikymmenten myötä joutunut veden ja pakkasen armoille. Pienet halkeamat olivat yhdistyneet ja kun heilutin ja keikutin, viimeisetkin laastisaumat halkesivat. Kuului vain rusaus ja sitten huomaamaton hiushalkeama muuttui railoksi, laastisauma antoi periksi ja kaksi tiiltä lähti vilistämään pitkin peltikattoa kohti kukkapenkin vieressä jököttävää keinua.

Keinua terrorisoiva varis ehti hyvissä ajoin nähdä räystäältä ilmalennon aloittavat tiiliskivet. Se pyrähti ilmaan ja onnistui väistämään molemmat. Tiiliskivet tekivät keinun pehmusteisiin aikamoiset reiät, ja lintu sen kun räkätti tyytyväisenä. Juuri kun se laskeutui keinun poikkipuulle,  katolta alkoi kuulua helvetillistä jylinää.

Hauskanpidoltaan lintu ei kuitenkaan kyennyt reagoimaan. Viime hetkellä se käänsi päätään ja näki kuinka metrin verran savupiippua, eli se osa joka normaalisti puski ulos peltikaton harjalta, oli juuri ohittanut talon räystään ja lähestyi keinua aikamoisella vauhdilla.

Lintu olisi varmasti ehtinyt pyrähtää karkuun, mutta se jotenkin hämmentyi nähdessään ilmassa lentävän savupiipun jatkeena olevan antennin, jonka päällä istui jännittyneen näköinen variksenpoika. Keinun poikkipuulla istuva variksenpoika ehti rääkäistä jotain tyhjänpäiväistä juuri kun savupiippu rysäytti kaiken palasiksi.

Jäin hämmentyneenä tuijottamaan aluslaudoitusta, joka oli ilmestynyt näkyviin kun savupiippu oli repinyt peltikattoon metrin levyisen ja kymmenkunta metriä pitkän railon. Pelokkaan oloinen vaimokin ilmestyi pihamaalle kyselemään, että mitä helvettiä oli tekeillä.

Kysymys oli hyvinkin yksinkertainen, mutta en osannut suoralta kädeltä antaa minkäänlaista järkevää vastausta. Totesin vain joutuneeni harhauttamaan fasaaneita, kun ne olivat kurittaneet kompostin luona kissaa. Vaimo kertoi katselleensa ikkunasta ja väitti fasaanien kurittaneen minua.

Riitelyn merkeissä tämäkin päivä on taas mennyt. Ei kai se ole minun vikani, jos talikkoa etsiskellessä tulee vastaan yliluonnollisia haasteita. Mistäköhän löydän tähän hätään riittävän ison pressun, että saan kattoon ilmestyneen railon peitettyä? Täytyy varmaan hiippailla leikkelemään naapurin grillikatosta. Se on kymmenen neliön vetelä putkihässäkkä, mutta pressu on käyvän näköinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s