LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Loviisan Lassen Picasso

puimakone antiikki

Polkupyörän takavanne vääntyi eilisen reissun takia soikeaksi. Ajattelin ruveta röyhkeäksi ja hakea hirvivakuutuksesta korvauksia. Meidän kotivakuutukseen on liitetty turva hirvivahinkojen varalta. En minä sitä olisi halunnut, mutta vakuutuksia kauppaava Kainolan Paavo väitti, että nykypäivänä kaikilla on vakuutus siltä varalta, että hirvi törmää taloon.

Sen lisäksi, että Kainolan Paavo on hyvä kauppaamaan vakuutuksia, hän on äärimmäisen hyvä tutkimaan vakuutuspetoksia. En tiedä oletteko kuulleet siitä kun Loviisan Lassen puimakone syttyi palamaan, mutta nyt kuulette.

Loviisan Lasse otti puimakoneeseen täyskaskon keväällä, ja kone paloi syksyllä heti kun vilja oli saatu siiloon. Puimakoneen markkina-arvo oli suunnilleen kuusikymmentätuhatta euroa. Tulipalossa ei ollut periaatteessa mitään kummallista, maahantuojan edustaja tutustui Kainolan Paavon pyynnöstä koneenraatoon ja totesi palon aiheutuneen sähköviasta.

Miksi kyseistä tapausta tutkittiin petoksena liittyi Pablo Picasson öljyvärimaalaukseen, jota Loviisan Lasse säilytti puimakoneen ohjaamossa ja jota varten hän oli ottanut erillisen vakuutuksen.

Palon jälkeen Loviisan Lasse toimitti vakuutusyhtiöön kaikki tarvittavat dokumentit, taulun ostokuitin, aitoustodistuksen, historiikin ja kansiollisen valokuvia. Julistekokoon suurennetuissa valokuvissa näkyi selvästi, kuinka Loviisan Lasse huristeli puimakoneella pitkin peltoa Picasson nojatessa takaikkunaan.

Loviisan Lassella sai myös puimakoneen valmistajan rustaamaan kirjallisen todistuksen, jonka mukaan puimakoneen ohjaamo soveltuu öljyvärimaalauksen säilyttämiseen. Asiakirjojen seasta löytyi myös ruutupaperi, jossa kylän lukkokauppias vakuutti puimakoneeseen asennettujen riippulukkojen täyttäneen yleiseurooppalaiset laatustandardit.

VHS-kasetilla Loviisan Lassen naapurit vääntelivät naamansa ja vakuutelivat, että kyllä se taulu oli puimakoneeseen jäänyt kun isäntä oli illan päätteeksi kivunnut alas ohjaamosta. Kasetin mukana seurasi myös pakastepussillinen tuhkaa, jonka kylkeen liimatussa tarrassa luki keppikirjaimin, että pussillinen Picassoa.

Loviisan Lasse osti Picasson maalauksen kymmenkunta vuotta ennen onnettomuutta Lontoon Christie’siltä 1.7 miljoonalla eurolla. Rahat hän sai perintönä mummoltaan. Korvaushakemuksen ilmestyttyä vakuutusyhtiöön Kainolan Paavo pyysi hinta-arvion legendaariselta Wenzel Hagelstamilta.

Wenzel Hagelstam pyöritteli valokuvia ja ihmetteli, että eipä taida olla mikään kuuluisa taiteilija tämä Ossacip. Ettei vain olisi turkkilainen? Kainolan Paavon käänsi valokuvat oikein päin ja selittää ihan kädestä pitäen, että kyseessä oli Picasso.

Wenzel Hagelstam totesi myyneensä edellisenä päivänä Nelimarkan latoaiheisen taulun kahdeksalla sataa ja siitä oli sentään ymmärtänyt, että miten päin se piti ripustaa. Sen takia Picasson maalauksen hinta-arvio jäi murto-osaan sen kuvitteellisesta arvosta.

Wenzel Hagelstam lupasi viisikymppiä kehyksestä ja satasen itse maalauksesta. Ja tietenkin vain siinä tapauksessa, että taulu löytyisi. Tuhkasta hän ei halunnut maksaa kuin kaksi kymppiä kilolta.

Eihän Kainolan Paavon auttanut kuin ottaa yhteyttä Christie’siin. Koska Lontoosta saapui aavistuksen korkeampi arvio, mukaan sotkettiin myös New Yorkin Sotheby’s. Lopulta taulun hintahaitari muodostui harvinaisen kattavaksi.

Taiteilija: Pablo Picasso 

Maalaus: Salernon itkijä 

Hinta-arviot: 

Hagelstam         150 e (kehyksineen) 
Christie's  2.700.000 e 
Sotheby's   2.400.000 e 
---------------------------
Keskiarvo:  1.700.050 e

Loviisan Lasse ilostui kuultuaan, että saisi korvauksia viisikymppiä enemmän kuin oli tauluun aikoinaan sijoittanut. Puoli satasta on nykyään iso raha, sillä saa kahdeksankymmentä paria laadukkaita tennissukkia tai vietyä vaimon seitsemän kertaa päivälliselle työttömien ruokalaan.

Eipä Loviisan Lasse tiennyt, että kenen kanssa joutui tekemisiin. Kainolan Paavo otti nimittäin petostutkinnan tosissaan. Hän majoittui lähimetsään ja tutki öisin Loviisan Lassen tiluksia minkä ehti. Kolmantena yönä hän löysi navetan taakse pressun alle haudatusta pakettiautonromusta palaneeksi väitetyn Picasson.

Koska mysteeriksi jäi se, että kuka taulun pakettiautonromuun jemmasi, tapausta ei voitu kutsua petokseksi. Kylän torikahvilassa veikattiin syylliseksi Loviisan Lassea. Lasse itse veikkasi syylliseksi edesmenneen mummonsa haamua. Elinaikanaan mummo oli aikamoinen keppostelija, joten oli ihan loogista, että touhu jatkui vielä haudan takaa.

Tutkinnan päätteeksi Loviisan Lasse sai vakuutusyhtiöltä kuusikymmentätuhatta euroa uutta puimakonetta varten, jonka hän sitten ostikin naapurin kuolinpesältä.

Seuraavana syksynä puidessaan satoa Loviisan Lasse vilkuili takaikkunaan nojaavaa anopin valokuvaa ja kirosi, että oli puimurikaupoille lähdettyään unohtanut Picasson kaivonkannelle. Sisimmässään hän tiesi yrittäneensä vakuutuspetosta, mutta oliko se Jumalan mielestä niin suuri synti, että sen takia oli pitänyt ladata vuosisadan rankin raekuuro.

Picassosta oli jäänyt jäljelle vain kehyksenpalasia, ja jopa vanerista veistelty kolmenkymmenen millin paksuinen kaivonkansi oli paukkunut säpäleiksi.

Uuden korvaushakemuksen saatuaan Kainolan Paavolla oli ollut taas ihmettelemistä. Eikä Loviisan Lasse jaksanut soitella perään, vaikka Picassosta ja kaivonkannesta kilahti pankkitilille ruhtinaalliset kolmekymmentä euroa.

Sillä rahalla sai kasan laadukkaita tennissukkia ja käytetyn palan filmivaneria kaivonkanneksi. Toisaalta mitäpä aikuinen mies sukilla. Traktoria pystyy ajamaan ilmankin, eikä lehmänpaskaan kuole vaikka astuu läjiin joka askeleella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s