LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Tissiä etsivä Björn Wahlroos

Tällä viikolla Nordean diktaattori Björn Wahlroos möläytti Tanskan reissullaan, että 80 prosenttia ihmisistä on idiootteja. Tanskalaiset eivät todennäköisesti ymmärtäneet kommentin halventaneen ihmiskuntaa.

Suomalaisille viesti tuli selväksi. Kun Björn Wahlroos tänä aamuna pysähtyi tankkaamaan kylän huoltamolle hän sai välittömästi selkäänsä. En ollut itse paikalla, mutta kuulin tapauksen pääpiirteet Munkkiniemen Sepolta, joka aina lauantaisin kauppaa torilla lietelantaa.

Päästyään iltapäivällä ulos kylän sairaalasta Björn Wahlroos alkoi tähyillä taksiaseman kylttiä. Hänen oli vähän pakko, koska autonkuljettaja teki kuten 80 prosenttia suomalaisista, eli lopetti asioinnin Nordean kanssa.

Ylitettyään risteyksen ja päädyttyään hoitokodin pihaan Björn Wahlroos huomasi asfaltilla lojuvan sylikaupalla luumuja. Hän nappasi yhden käteensä ja haistoi sitä. Nahkea hedelmä vaikutti syömäkelpoiselta, joten hän laittoi sen suuhunsa.

Voihan luumu!

Hoitokodin kolmannen kerroksen ikkunasta kurkkiva Munkkiniemen Hulda suuttui julmetusti nähdessään jonkun hiipparin mussuttavan luvatta hänen luumujaan. Hoitajien kanssa on nimittäin sovittu, että Hulda viskoo päivän mittaan ikkunasta sangollisen luumuja, jonka jälkeen päivystysvuorossa oleva hoitaja käy keräämässä ne ja tuo takaisin Huldalle.

Luumuja puuttuu yleensä vain sen takia, että niitä pomppii sadevesiviemäriin tai puutarhakalustevajassa asusteleva mäyrän kokoinen rotta käy varkaissa.

Rusinalautanen pöydällä

Kun luumuja viskoo tarpeeksi ne muuttuvat rusinoiksi.

Jotta kaikki luumut eivät olisi tulleet syödyiksi, Hulda tarttui suutuksissaan täyspuiseen tv-tasoon ja rimpuili sen ikkunankarmille. Sitten Hulda huusi, että ”TIÄLTÄ SE TULLOO!”

Juuri kun Björn Wahlroos oli laittamassa suuhunsa kolmatta luumua, hän kuuli huudon ja kääntyi katsomaan, että mikä se sieltä tieltä oikein tuli.

Ei se tullut tieltä vaan yläilmoista, mutta Björn Wahlroosin kannalta sillä ei ollut merkitystä. Tv-taso laskeutui hänen päälleen aikamoisella rytinällä.

Samalla Hulda tajusi, että nyt tuli tehtyä taas jotain luvatonta. Hulda kiiruhti käytävään ja koputti viereisen huoneen oveen.

Kun varakas Alzheimer-potilas Von Hilleman avasi oven, Hulda vilautti roikkurintaansa ja sanoi, että jos oli halua nähdä toinen samanlainen, miehen pitäisi kiiruhtaa pihalle, kierittää tv-tason alla makaava ruumis käytävämattoon ja raahata se viivyttelemättä sairaalan pääovelle.

Muistin tehtävä on temppuilla

Von Hilleman ei ollut aivan kartalla siitä, että missä nyt oltiin ja kuka tuo kynnyksellä seisova kurttuinen rintaansa esittelevä kaunotar oli. Jokin hänen tyhjänä humisevassa päässään kuitenkin sanoi, että kevytmielisiä naisia kannatti aina auttaa. Hän suuteli naisen kurttuista kättä ja sanoi hoitavansa homman.

Astuessaan vähän myöhemmin käytävään Von Hilleman tunsi kuinka muistikuva roikkurinnasta alkoi haalistua. Hän palasi viivyttelemättä eteiseen ja nappasi lipaston päällä lojuvan lyijykynän. Hän raapusti ruutupaperille kaunottarelta saamansa ohjeet ja tunki lapun rannekellon hihnan väliin. Sitten hän otti lippahatun päästään ja alkoi ihmetellä, että miksi käytävään johtava ovi oli auki.

Samassa hän huomasi rannekellon hihnan välistä pilkistävän ruutupaperin. Ihmetys oli melkoinen! Kuka pirulainen sen oli hihnan väliin tunkenut ja miten se oli käynyt niin huomaamatta?


Paperille oli raapustettu keppikirjaimin seuraavat ohjeet:

1. Laita lippahattu takaisin päähän. 

2. Käy irrottamassa suihkuverho. 

3. Kiiruhda ulos. 

4. Kääri pihalla lojuva tv-taso suihkuverhoon.

5. Raahaa paketti sairaalaan. 

6. Palaa kotiin (ei Sortavalaan). 

7. Koputa huoneen numero kahdeksan oveen ja pyydä tissiä.


Von Hilleman tuumi, että kyllä nyt oli joku raapustanut harvinaisen selkeät ohjeet. Homma ei voisi mennä mitenkään pieleen. Astelleessaan rappusia alas suihkuverho kaulassaan hän tuumaili, että kyllä olisi pitkästä aikaa mukava nähdä kunnon tissi. Hän ei kyennyt muistamaan, että milloin oli viimeksi nähnyt sellaisen. Siitä oli varmasti kulunut jo monta vuotta.

Piha on tunnetusti laaja käsite, joten Von Hilleman etsi tv-tasoa ensin takapihalta ja sitten läheisestä ojasta. Kun sitä ei löytynyt myöskään grillikatoksesta, hän päätti suunnata rakennuksen toiselle puolelle. Ja sieltähän se lojui asfaltilla, kylki haljenneena, mutta muuten yhtenä kappaleena.

Tv-taso näytti täyspuiselta ja kovin painavalta, Von Hilleman vilkaisi sairaalan suuntaan ja tuumi, ettei mitenkään jaksaisi kantaa sitä sinne yksin. Onneksi sekavan oloinen Björn Wahlroos istui asfaltilla pää veressä ja suupielet luumumössössä.

Taksin syytä tottakai

Björn Wahlroos oli onnettomuuden takia muuttunut idiootiksi, eikä pystynyt oikein hahmottamaan, että mikä oli homman nimi. Koska hänellä ei ollut parempaakaan tekemistä, hän lupautui mielellään auttamaan tv-tason raahaamisessa. Von Hilleman myös lupasi, että he pääsisivät näkemään urakan päätteeksi aidon tissin.

Risteyksessä Von Hilleman näki mutkan takaa matelevan taksin, ja yllättäen hän muisti käyneensä aamulla sairaalassa. Hän oli lukenut kahvilassa aamun lehden ja käynyt synnytysosastolla syömässä parkuvaa lasta hyysäävän pariskunnan voileivät. Koska voileivät olivat olleet aika tuhteja, eikä eläkeläinen aina jaksanut marssia täydellä vatsalla neljääsataa metriä, hän oli yrittänyt saada itselleen taksin.

Rollaattoreja talon seinustalla

Eläkeläisen pitää omistaa ainakin viisi rollaattoria. Arki sujuu sutjakkaasti ja lauantaina sukulaiset voivat etsiä hävinneet kulkupelit.

Taksikuski ei ollut halunnut menettää muutaman sadan metrin ajon takia paikkaansa jonossa, joten Von Hilleman oli jäänyt ilman kyytiä.

Suutuspäissään mies oli lainannut ovella seisovaa rollaattoria, kiivennyt sen päälle ja vääntänyt taksikyltin vinoon. Siten hän oli unohtanut palauttaa rollaattorin ja oli raahautunut sen kanssa takaisin hoitokotiin.

Löydettyään sisälleen unohtuneen vihan, Von Hilleman puristi kätensä nyrkkiin ja alkoi huitoa sillä taksin suuntaan. Taksinkuljettaja ei tajunnut, että kyseessä oli tyytymätön kansalainen, vaan pysähtyi miesten kohdalle.

Ikkunan avauduttua Von Hilleman alkoi saman tien mietiskellä, että mikäs Mersu se tämä oli ja miksi sillä oli katolla juustonpuolikkaalta näyttävä keltainen muovikuuppa. Sitten hän sattui vilkaisemaan selkänsä taakse ja näki veren ja luumujen sotkeman miehen, jolla oli olkapäällään suihkuverhoon kääritty haljennut tv-taso.

Taksikuski totesi, että takana seisova kaveri oli sen verran sotkuinen, ettei miestä voinut ottaa kyytiin. Samalla kuski mietti, että kannattikohan toistakaan ottaa vaivoiksi. Yleensä pyjamaan, kumisaappaisiin ja lippahattuun sonnustautuneet vanhukset olivat hankalia tapauksia.

Sortavala mielessäin…

Von Hilleman ei kuunnellut vastaväitteitä vaan kömysi tyytyväisenä auton takapenkille. Hän nappasi rannekellon hihnan välistä taitellun ruutupaperin ja ojensi sen Björn Wahlroosille. Sitten ovi lävähti kiinni ja kuului käsky: ”Suorinta tietä Sortavalaan!”

Yksinään jäänyt Björn Wahlroos avasi ruutupaperin ja päätti toimia sen ohjeiden mukaisesti. Tv-tasoa tarvitsi raahata enää parisataa metriä ja sitten oli edessä tissin etsiskely. Samalla huoneen numero kahdeksan asukas voisi hieman selventää, että minne illan hämärtyessä kannattaisi suunnata.

Björn Wahlroosilla oli pääkopassa epämääräinen muistikuva, että hän työskenteli pankissa. Muistikuva oli varmasti väärä, sillä ei kai kukaan idioottia palkkaisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s