LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Näin parannetaan jalkasieni

sieni kasvaa puunrungossa

”Prinssi Carl Philipin polttarit ohi -viimeisenä iltana tequilaa ja vähäpukeisia tanssijoita!”

Ilta-Sanomien jutun perusteella sitä helposti luulee, että Carl Philipin polttarit päättyivät lauantaina. No eivät päättyneet! Minä olin eilen iltapäivällä nikkaroimassa Raul Castron tilaamaa sankoa, kun yllättäen joku rupesi potkimaan kellarin ikkunaa.

Meinasin jo ruveta kiroamaan kylän ylioppilaita, ja ehdin jopa tarttua ovenkahvaan kun yllättäen rantasandaali pamautti ikkunan sirpaleiksi. Melkoinen mekkala siitä seurasi kun kuninkaallinen isovarvas upposi terävään lasipalaseen.

Mistä tiesin, että kyseessä oli kuninkaallinen isovarvas?

Lähinnä jalkasienestä ja haavasta pulppuavan veren sinertävästä vivahteesta. Minun ei ehkä pitäisi kertoa tätä julkisesti, mutta Ruotsin kuningasperhettä vaivaa krooninen jalkasieni. Perhettä on hoidettu Karoliinisessa Instituutissa tuhansia kertoja, ja kuninkaanlinnassa on käynyt noitatohtoreita Mongoliaa myöten.

Kyseinen jalkasieni on niin ovela, että tohtorin nähdessään se kiipeää saman tien turvaan kainalokuoppaan tai korvan taakse. Sieltä se kurkkii niin kauan kun jalat ovat taas saaneet sielunrauhan ja sukat peitokseen. Sitten se laskeutuu tyytyväisenä omaan valtakuntaansa ja rupeaa kasvattamaan uutta rihmastoa.

Teki mieleni antaa Carl Philipille kunnon selkäsauna, mutta enhän minä raaskinut. Krapulainen prinssi seisoi kylmissään talon seinustalla pelkissä sorteissa ja t-paidassa. Ihmettelin mitä pirua mies Suomessa teki, ja käskin liihotella takaisin Tukholmaan muhinoimaan tulevan vaimonsa kanssa.

Carl Philip valitti, että ennen avioitumista pitäisi saada kunnon polttarit. Kaveriporukka oli kuskannut hänet muutama päivä sitten Kreikkaan juomaan viinaa ja hiplaamaan tissejä. Sellaisessa juhlinnassa ei ollut kuitenkaan mitään hohtoa, koska riehuminen muistutti liikaa kuninkaallista arkea.

Carl Philip kertoi kuulleensa, että meidän kyläläiset olivat järjestäneet Kaarle Kustaalle vallan mahdottoman hienot polttarit vuonna 1976. Itse olin kyseisissä polttareissa järjestävänä tahona ja voin rehellisesti sanoa, että ne olivat kyllä hauskimmat juhlat mihin olen osallistunut, ellei Leonid Brežnevin hautajaisia lasketa mukaan.

Kuninkaalliset ovat maailman parhaita suostuttelijoita, joten eihän minun auttanut kuin suostua. Ensin uitin prinssin isovarvasta peltikaton pesuaineessa ja teippasin rasselitukon ilmastointiteipillä haavan suojaksi.

Carl Philipille piti saada jostain vaatetta päälle. Me olemme ulkoisesti melkein yhtä atleettisia, mutta teryleenipukua en raaskinut lainata. Suomi-verkkarit olisivat olleet pelkkää kidutusta, ja ulsteri on poissa muodista. Onneksi kellarin naulakosta löytyi isävainaan vanha pilkkihaalari, jota olen välillä käyttänyt nukkumisalustana kun vaimo on ollut oikein pahalla tuulella.

Istutin vieraan sohvalle ja pyysin vaimoa sekoittamaan kannullisen marjamehua. Totesin, että viinan kanssa lotraaminen saisi loppua. Carl Philipin pitäisi ottaa mallia siskoistaan. Ei sitä jokaisen kuninkaallisen tarvitse olla juoppo, vaikka helpottaahan se varmasti elämää kun joutuu majailemaan pirun kylmässä ja kosteassa linnassa.

Tungin videokasetin nauhuriin ja napsaisin antiikkikauppias Lovejoyn pyörimään. Siinä on yksi maailman parhaista tv-ohjelmista Reinikaisen jälkeen. Sitten kiiruhdin soittamaan polttariporukkaa kasaan. Vartin verran sain painella numeroita ennen kuin muistin, että oli sunnuntai ja kaikki tuijottivat jääkiekkoa. Meidän kylällä on sellainen tapa, että avioliittoon erehtyneet miehet kokoontuvat sunnuntaisin kylän ainoaan baariin tuijottamaan tiskillä lojuvaa jääkiekkoa.

Hieman erilainen kiekkopeli

Kyseessä on seutukunnan legendaarisin kilpailu. Se kiekontuijottaja, joka liikahtaa ensimmäisenä, joutuu viikon ajan tekemään muiden miesten niskoille sysätyt kotityöt. Eihän viikko tietenkään riitä naisväen määräämien orjatöiden suorittamiseen, mutta kukin häviäjä tekee parhaansa ja seuraava jatkaa. Minä olen itsekin hävinnyt muutaman kerran ja täytyy sanoa, että jääkiekkokypärä ja munasuojat ovat paras henkivakuutus silloin kun astuu surman suuhun.

Sain idean, että eikös polttareiden yksi tarkoitus ole tarjota elämyksiä ja muistoja. Mikäs se olisi kuninkaalliselle parempi elämys kuin jynssätä vessanpönttöä tai pestä ikkunoita. Heitin takin päälle ja komensin Carl Philipin saman tien polkupyörän tarakalle. Kun päästiin baarin ovesta sisään, huusin että jääkiekkopeli seis, tässä on vapaaehtoinen seuraavaksi neljäksi viikoksi.

Voi sitä riemun määrää. Yksikään toinen ruotsalainen ei ole saanut meidän kylän miehiä itkemään onnesta. Carl Philipin ilme pysyi yllättävän tyynenä, mutta omahan oli vikansa, kun ei ollut vaivautunut lukemaan yliopistossa suomea.

No, kyllä prinssin ilme vielä muuttuu kunhan Marttayhdistyksen rouvat rupeavat jakamaan tehtäviä. Olisi varmaan pitänyt antaa prinssille jääkiekkokypärä ja munasuojat, mutta jotenkin satuin epähuomiossa jemmaamaan ne baarin siivouskomeroon.

Että jos siellä Ruotsin suunnalla joku lukee tätä juttua, niin kannattaa kertoa kuninkaanlinnan vartiomiehille, että Carl Philipin polttarit ovat vielä kesken.

Lisäksi kannattaa lähettää sana kuninkaalle, että siihen kiusalliseen jalkasieneen on vihdoinkin löytynyt parannuskeino. Ei muuta kuin peltikaton pesuainetta sankoon ja sitten jalat lillumaan. Kyllä lähtee sienet ja kovettumat. Ehkä myös pari jalkakarvaa ja flunssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s