LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Avaruuden ainoa mittarinlukija

Vladimir Putin avaruuspuvussa
Eilisen Ilta-Sanomissa komeili surkuhupaisa otsikko:

”Venäjän lennonjohto löi hanskat tiskiin -avaruusalukseen ei yhteyttä, tuhoutuu ilmakehässä.”

Toissaviikolla samassa lehdessä kerrottiin Putinin hurjasta hankkeesta rakentaa Venäjälle oma avaruusasema. Vaikea sanoa onko Putin tippunut nuorempana puusta, mutta jos meidän kylällä haluaa rakentaa avaruusaseman, se pitää rakentaa avaruuteen. Jos sen rakentaa kylälle, kyseessä ei ole avaruusasema vaan ihan tavallinen huoltoasema.

Meidän kylällä suositaan huoltoasemia, koska ne ovat halvempia rakentaa kuin avaruusasemat. Toisekseen avaruuteen on pitkä matka, eikä lennon aikana passaa avata ikkunaa vaikka kuinka tekisi mieli tupakoida. Sama on kusitaukojen kanssa. Avaruudessa ei ole pusikoita missä voisi käydä lorauttamassa, vaan kyllä takapenkiltä pitää löytyä jonkin sortin kemiallinen wc.

Minulla on muutamia tuttuja Euroopan avaruusjärjestössä. Yksi ESAn arvostetuimmista tutkijoista on opiskellut hiukkasfyysikoksi meidän kylän kurssikeskuksessa. Miehen nimi on Kosonen, ja minä opetin hänelle sangonvalmistuksen niksejä erään kurssin aikana.

Avaruussukkulan lämpökilvet joutuvat laskeutumisen aikana yhtä koville kuin kaivoon heitetty sanko. Juuri sen takia Kosonen ottaa minuun usein yhteyttä ja kysyy, että laitetaanko lämpökilven alle sormiliitos vai pelkkää liimaa.

Muutama viikko sitten Kosonen kertoi Putinin rekisteröineen avaruuden itselleen. Pakostakin tuli mieleen, että sille operaatiolle tuli hintaa, mutta mitä vielä. Kosonen kertoi, että rekisteröinti maksoi kaksikymmentä euroa ja päätteen Putin sai valita itse. Minä en ymmärrä, että mikä ihmeen pääte ja mitä sillä tehdään, mutta hyvä jos joku tietää.

Jos Valkoisessa talossa oltaisiin yhtään fiksuja, amerikkalaiset rekisteröisivät kahdella kympillä Venäjän itselleen ja muuttaisivat sen vaikka Alaskan aliosavaltioksi. Sitten Putinin voisi pudottaa arvoasteikolla ikkunapesijäksi tai ihan vaan uimapatjaksi.

Kosonen kertoi samalla kaikenlaista Venäjän avaruussähellyksen historiasta. Yksityiskohdat kuultuani ymmärsin, miksi lennonjohto saattaa rajan takana lyödä yllättäen hanskat tiskiin.

Neuvostoliitto matkalla avaruuteen

Avaruustouhun keskipiste on Kazakstanissa sijaitseva Baikonurin avaruustutkimuskeskus. Aikoinaan kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, aavikolle kokoontunut tutkijaryhmä sai tehtäväkseen järjestää avaruuteen pari toveria ja yhden porsaan.

Tutkijat jaettiin kiireessä kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän tehtävä oli löytää absoluuttinen polttoaine ja rakentaa avaruusraketille riittävän tehokas moottori. Toinen ryhmä sai tehtäväkseen varastaa amerikkalaisilta raketin piirustukset ja suunnitella niiden pohjalta taloudellisen lentovehkeen.

Laboratoriokokeissa ensimmäisen ryhmän tutkijat havaitsivat, että vedyllä täytetty 200 litran peltitynnyri on julmetun herkkä räjähtämään, jos sitä erehtyy sorkkimaan tulitikulla.

Useita parrankärventymisiä myöhemmin tutkijat hylkäsivät vedyn käyttämisen raketin polttoaineena. Hullujahan niiden amerikkalaisten täytyi olla. Niiltä oli todennäköisesti kulunut miljoonia pelkästään kunnollisten rukkasten keksimiseen, joilla -253 celsiusasteen lämpötilan omaavaa nestemäistä vetyä sisältäviä purnukoita saattoi turvallisesti käsitellä.

Tutkijat eivät voineet käsittää miksi Nasalta varastetuissa rakettikaavioissa mainittiin nestemäinen happi. Ehkä Amerikan mantereen eteläosien trooppisella ilmastolla oli vaikutuksia asiaan, sillä ainakin Neuvostoliitossa happea oli tavattu ainoastaan kaasumaisessa muodossa.

Kaiken lisäksi amerikkalaiset käyttivät raketeissaan hiilivetypolttoainetta, mitä ihmeen naftaa se oli? Tutkijat eivät voineet kuin nauraa. Vain amerikkalaisilta saattoi odottaa jotakin sellaista – hiilellä toimiva kuuraketti, perkele!

Toinen ryhmä joutui painiskelemaan huomattavasti pienempien ongelmien kanssa. Nasalta varastetut mapit oli selattu nopeasti läpi, ja tutkijat takavarikoivat ilmavoimilta neljä Tupolev-rahtilentokonetta. Ne lennätettiin avaruuskeskukseen ja ensimmäiseksi niistä poistettiin siivet.

Sen jälkeen kone jonka tuulilasi oli naarmuttomin ja jonka pyyhkimet toimivat, hinattiin parkkipaikan laitaan ja sen jatkoksi hinattiin kolme muuta konetta, joista oli siipien lisäksi poistettu nokka ja peräsin. Rungot hitsattiin yhteen ja näin saatiin varsin kaunis kuuraketti, jonka perästä puuttui enää moottori.

Tutkijoita potutti Nasan matemaatikkojen raapustukset, joiden mukaan laukaisuvalmiin raketin painosta kolme neljännestä täytyi olla polttoainetta. Helppohan amerikkalaisten oli tällaisia laskelmia viljellä kun tavallinen kansanautokin söi kuukaudessa siellä päin maailmaa öljylähteellisen polttoainetta.

Onneksi tutkijat keksivät hakea ydinvoimalasta pienikokoisen reaktorin. Johdot liitettiin ohjaamon kojelautaan, ja samalla penkit varustettiin Minskissä liikennöineen taksin turvavöillä. Lopuksi raketti liitettiin vaijereilla teollisuusnosturiin ja nostettiin pystyyn.

Pulmallisin ongelma tutkijoille tuli eteen silloin kun piti valita raketille miehistö. Porsaita löytyi avaruuskeskuksen navetasta sen kun haki, mutta ihmisiä piti jo oikein suostutella. Siperialla uhkailu johti siihen, että pian halukkaita ihmisolentoja ilmoittautui 12.400 kappaletta, ja avaruushallinnon täytyi asettaa tiukat vaatimukset soveltuvuustesteihin valittaville.

Päätutkija keksi ottaa käyttöön kriteerit, joilla KGB oli vuosikymmenten ajan seulonut johtajaehdokkaansa:

1. Ei voimassa olevaa etsintäkuulutusta.

2. Voimassa oleva ajokortti.

3. Puoluekortti, voimassa tai ei.

4. Kyettävä juoksemaan leipäjonosta toiseen 12 minuutissa.

Aamulla avaruuskeskuksen oven takana oli jonottanut yksi mies ja kolme naista. Tutkijoiden keskuudessa oli epäilty, että niistä 12.396:sta saapumatta jääneestä KGB olisi vanginnut 7.000 epäiltynä länsivaltojen vakoojaksi ja loput 5 396 ilmoittautunutta olisivat jääneet koteihinsa juopottelemaan.

Ilman puolueetonta tutkintaa totuus jäi selvittämättä ja nuo neljä oven takana seisoskellutta vapaaehtoista koulutettiin avaruusraketin miehistöksi, vaikka yksi naisista väitti olevansa postinkantaja ja toinen kaasumittarinlukija.

Joten älkää ihmetelkö Venäläisten sähellystä, kyllä ne sinne avaruuteen ihan oikeasti yrittävät. Poispääsemisen kanssa voikin olla sitten hieman hankalampaa. Varsinkaan kun avaruudessa ei ole routaa, joka ajaisi porsaat kotiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s