LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Putinin näköinen armeija

lentokone murtaa äänivallin

Naapurin Heikki muuttui tylsäksi muutettuaan asumaan veneen alle. Olen yrittänyt piristää häntä viemällä rantaan kaikenlaista käyttökelpoista tavaraa. Ei ole mies piristynyt – on ruvennut pikemminkin epäkohteliaaksi.

Hyvä esimerkki on astianpesukone, jonka raahasin rantaan viime viikolla. Ei se ole minun syyni jos veneen alla ei ole sähköä. Tai onhan siellä, mutta lyhtypylvääseen kiipeämistä varten pitäisi hommata tolppakengät.

Iltahämärissä Heikki oli raahannut astianpesukoneen laiturille ja tuupannut veteen. Arvasin mitä vehkeelle oli tapahtunut, näin nimittäin raahausjäljet hiekassa. Heikki yritti väittää, että Viron rekisterikilvissä ollut pakettiauto oli pyörähtänyt rannassa ja sen jälkeen astianpesukoneesta ei ollut näkynyt jälkeäkään.

Heikki oli jopa rohjennut soittaa vakuutusyhtiöön ja oli yrittänyt saada kotivakuutuksesta korvauksia. Ei ollut virkailija suostunut maksamaan euroakaan, vaikka Heikki oli saanut yhden kalamiehen todistajaksi. Vakuutusyhtiöt ovat kummallisia laitoksia, ne ovat vähän niin kuin vaimoja. Raha niille kyllä kelpaa, mutta tarpeen tullen niiltä ei saa lanttiakaan takaisin.

Heikin piristykseksi keksin, että voisimme aloittaa yhteisen harrastuksen. Sankoja en opeta nikkaroimaan, koska jotkut ihmiset ovat syntyjään rähmäkäpäliä. Sen sijaan keksin, että voisimme ruveta bongareiksi. Bongari on niin hauskan kuuloinen sana, että sitä on käytännössä pakko ruveta harrastamaan.

Yleensä bongarit kyttäävät lintuja. Meidän pihalla ei ole kuin harakoita ja metsässä kököttää yksi laihanpuoleinen naakka. Rannassa rääkyy pari lokkia, joita se kivenkolossa majaileva saimaannorppa ei ole vielä syönyt. Siksi ajattelin, että voisimme ruveta bongaamaan venäläisiä.

Venäläisten bongaaminen ei kuulosta kovinkaan haastavalta, koska niitä pyörii Suomessa enemmän kuin suuriruhtinaskunnan aikaan. Siksi päätin hieman soveltaa ja kuskasin tänä aamuna Heikin kunnanjohtajan työsuhde Ferrarilla itärajalle.

Meillä oli yllämme maastopuvut ja mukana eväsleipiä, olutta ja tietenkin kiikarit. Heikkiä alkoi pelottaa kun ensimmäiset rajavyöhykkeestä varoittavat kyltit lävähtivät näkyviin.

Tyynnyttelin kaveria ja sanoin, ettei ollut mitään syytä pelätä. Jos oltaisiin oltu vaikka Israelissa, olisi kannattanut miettiä kahteen kertaa, että mihin suuntaan sitä kylttirivistön jälkeen lähti talsimaan.

Suomen rajalla ei ole miinoja, eikä puissa kyttääviä tarkka-ampujia. Ei sinne periaatteessa saisi mennä haahuilemaan, mutta jos hiipii eikä erehdy jäämään kiinni, niin mikäs siinä.

Meiltä kesti tuntitolkulla päästä Venäjän puolelle. Ajoittain piti juosta karkuun. Joskus oli perässä koiralauma, toisinaan lauma rajavartijoita. Näimme myös pari helikopteria, mutta niitä en ruvennut heittelemään vaikka taskussa pyöri muutama peruna.

Viimein kun metsä rupesi harvenemaan, näimme kauempana jonkinlaisen aidatun varuskunnan. Jätimme reput kuusikon suojiin ja lähdimme ryömimään kohti piikkilankarivistöjä.

Kun olimme päässeet suunnilleen viidenkymmenen metrin päähän, parakin ovi lennähti auki ja lauma aseistettuja rölli-peikkoja kiiruhti hännät heiluen riviin parakkien väliin tasoitetulle hiekkakentälle. Ilmeisesti kyseessä oli alokkaiden ryhmä, sillä muutamat röllit olivat vetäneet kalsarit päähänsä ja yhdellä oli aseena rynnäkkökiväärin sijasta lattiamoppi.

Iltapäivälehdet ovat olleet sittenkin oikeassa! Venäjällä on todellakin rölliarmeija, jota se käyttää länsimaiden manipuloimiseen.

Heikki oli aivan kauhuissaan. Hän oli nähnyt röllejä ainoastaan television lastenohjelmissa, eikä hän mitenkään kyennyt uskomaan, että lupsakoista otuksista pystyy kouluttamaan sotilaita.

Ryömimme piikkilanka-aitaa seuraten pohjoiseen ja näimme toisen hiekkakentän, missä oli harjoittelemassa ryhmä laskuvarjoröllejä. Ne olivat huomattavasti sotilaallisemman oloisia. Jokaisella oli maastohousut jalassa ja useimmilla oli myös edes toinen kenkä jalassa. Koulutus oli rölleille varmasti haastavaa, sillä kiikarien läpi näytti siltä, että useimmista laskuvarjoista oli pureskeltu narut poikki.

Seurasimme touhua ainakin pari tuntia ja lähdimme sitten palailemaan Suomeen.

Näin jälkeenpäin on pakko todeta, että Venäjällä armeija on ylipäällikkönsä näköinen.

2 Comments on Putinin näköinen armeija

  1. Taas ihan hulvattoman hauskaa tekstiä! Odotan innolla seuraavaa. Itse kirjoitan paljon vakavampaa tekstiä ja kadehdin tapaasi kirjoittaa.t.matilda. http://www.matilda.blogaaja.fi

    Tykkää

    • Tervehdys vaan ja kiitos kannustuksesta. Täytyypä käydä vilkaisemassa sinun blogiasi heti kun kiireiltäni ehdin. Tämä WordPress on aloittelijalle aikamoisen kinkkinen systeemi. Sinunkin kommenttisi olivat päätyneet roskapostilaatikkoon, josta minä eilen pelastin. Vaikea sanoa paljonko muiden lukijoiden kommentteja on ehtinyt kadota, todennäköisesti tuhansittain.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s