LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Kissa hyökkäsi kimppuun!

valkoinen kissa näyttää hampaita

Vaimo lähti illalla kylille humputtelemaan ja unohti minut halkovajaan. Yöstä tuli aikamoisen tuskallinen. Kun silakat loppuivat, minun piti yöpalaksi napostella näivettyneitä perunoita, joita lojui säkillinen ovenpielessä.

Väsäsin pedin koivuklapien päälle. Peitoksi vetäisin pressun, ja kissa sai toimia tyynynä. Se meidän Mirri on yllättävän leppoisa kissa, mutta jotain sillä on päässä vikana. Aamun sarastaessa heräsin siihen kun Mirri nuoli minun otsaani ja kehräsi kuin ikäloppu ruohonleikkuri. Sanoin sille, että hyvä kissa. Siitähän se suuttui ja iski kyntensä minun naamaani.

En ehtinyt tehdä mitään kun se pirun katti jo puraisi palan minun korvastani. Pomppasin pystyyn ja aloin huutaa aivan mahdottomasti. Mirri pelästyi ja säntäsi seinän rakosesta pihalle. Siellä se rupesi mouruamaan ja kohta kuulin kuinka kaikki naapuruston kissat kerääntyivät ihmettelemään korvastani puraistua palaa. Kyllä niillä oli sitten hauskaa. Kusivat vuorotellen korvan päälle, kaivoivat sille montun ja kakkivat vielä koristeeksi.

Pääkoppaan roikkumaan jääneestä lerpakkeesta valui verta kuin sadevesirännistä rankkasateella. Otin hyllyllä lojuvasta tärpättipullosta huikan, tungin rasselitukon korvan peitoksi ja kiepsaisin ilmastointiteippiä pari kertaa pään ympärille. Sitten nappasin raivopäissäni moottorisahan ja lasettelin sillä vajan seinään maastoauton mentävän aukon. Olisi kai pienempikin riittänyt, mutta ei sitä kissan häpäisemä mies pysty ajattelemaan selkeästi.

Pöllähdin pihamaalle kuin Iso-Arska steroidihuumassa, ja Kissalauma lähti tietenkin karkuun. Viskasin moottorisahan lumen alta paljastuneeseen lehtikasaan ja hain vajasta sylillisen perunoita. Se on jotenkin sillä tavalla, että kun mies on kokenut luomakunnan suunnalta kohtuutonta vääryyttä, elimistö latautuu sellaiseen teräsmiestilaan. Tähtäilemättä viskoin perunoita kissojen perään ja valehtelematta osuin ainakin yhtä häntään.

Samalla hetkellä taivaalta rupesi kuulumaan pirunmoista säkätystä. Aluksi luulin, että sieltä tuli muuttolintuja. Ei se kuitenkaan ollut mikään kottarainen, vaan mustanpuhuva taisteluhelikopteri, jonka kyljissä komeili aikamoisen vaikuttava ohjusarsenaali.

Rupesin miettimään, että oliko puolustusministeri Haglund lähtenyt taas sorsastamaan etuajassa?

Meinasin jo soittaa Seiskaan, mutta sitten muistin, että kyseessä oli USA:n suurlähetystön taisteluhelikopteri. Se, jolla suurlähettilään oli tarkoitus paeta kun Putin keksisi taas laajentaa tiluksia. Olin jo unohtanut, että presidentti Obama lupasi toimittaa helikopterilla kasan Dukedonin-pantterileipäpuuta Kremliin lahjoitettavaa paskasankoa varten.

Rupesin viittoilemaan lentäjälle, mutta eihän äijä minua huomannut. En muutenkaan ymmärrä minkä takia ne lentävät hitsausmaski päässä. Helikopteri pörräsi ensin talon yli itään, kohta se palasi takaisin ja katosi sitten länteen. Jos kyseessä olisi ollut suomalainen taksikuski, se olisi rojauttanut helikopterin saman tien kukkapenkin kylkeen, eikä olisi haahuillut pitkin taivasta.

Veikkaan, että amerikkalaiset käyttävät lentovehkeissään kiinalaisten kameravalmistajien rustaamia gps-paikantimia. Eihän niillä vehkeillä löydä perille vaikka asuisi Eiffel-tornin huipulla. Toisaalta eihän amerikkalaisten tarvitse yleensä olla sen lentelyn kanssa niin justiinsa. Kun tappelee päivät pitkät siellä Lähi-idässä, se taitaa olla yksi lysti, että laskeutuuko sitä tähän vai kolmesataa kilometriä tuonne.

Viskasin taisteluhelikopteria perunalla ja kyllähän jokainen varmasti arvaa mitä siitä seurasi. En tiedä mihin kohtaa pottu osui, mutta saman tien lentovehje rupesi savuttamaan. Onneksi se ei pudonnut talon päälle eikä naapurin paljuun. Se vaappui peltojen yli tien suuntaan ja myöhemmin kuulin radiosta, että se putosi Lidlin parkkipaikalle.

Pakko lähteä nyt käymään siellä Lidlissä. Ostan saksalaista hernekeittoa ja nappaan polkupyörän kyytiin ne Valkoisen talon lähettämät puutavarat sieltä kopterin hylystä.

Minä en muuten aio laittaa sitä saksalaista hernekeittoa suuhuni. Syötän sitä aina keväisin lehtikasassa asuville siileille. Jos niille ei kelpaa niin sitten sukulaisille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s