LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Vaimon peppukuva

risa wc

Täällä halkovajassa on pimeää vaikka ulkona on vielä valoisaa. Vaimo minut tänne lukitsi ja tällä kertaa ihan syystä. Silakanhakureissu meni ilman murheita, mutta sen jälkeen niitä onkin sitten riittänyt.

Luin lähimarketin kassajonossa iltalehdestä, että joku amerikkalainen nainen sai miljoona seuraajaa kun pisti tietokoneeseen oman peppukuvansa. Siinä on kehityskelpoinen idea, varsinkin kun kamerakauppias antoi risan kameran tilalle uuden, kun uhkasin levittää kaksi kiloa silakoita miehen auton päälle.

En minä tietenkään niin hölmö ole, että rupeaisin itseäni kuvaamaan. Fiksuna miehenä tuumin kotimatkalla, että naisen takamus se pitää kunnon blogissa olla. Minun rouvani on hyvin tarkka takapuolestaan, joten sellaiset kuvaushommat pitää tehdä ovelasti.

Vein silakat keittiöön, ja kun rouva rupesi etsimään paistinpannua, suuntasin kameran kanssa vessaan. Ajattelin virittää kameran vessaharjan viereen sopivaan kulmaan, niin että varmasti tulisi ajastuksella jonkinmoinen kuva rouvan kankusta.

Mutta eihän siinä pirun kiinalaisessa ollut virtaa! Ensitöiksi piti hakea jatkoroikka, jotta sain laturin aparaattiin kiinni. No, eihän siitä tullut aivan agenttitason viritys. Roikka jäi pahasti näkyville ja sitä kun rupesin naamioimaan, kädet alkoivat tietenkin tutista jännityksestä. Kurottautuessani vesisäiliön taakse, kamera pirulainen muljahti latureineen pönttöön. Kuului helvetillinen pamaus, ja valehtelematta koripalloilijan korkuinen vesipatsas syöksyi kohti kattoa.

Valot sammuivat, ja hyvin nopeasti tajusin, että siinä kärähti muutakin kuin pelkkä sulake. Rappukäytävän sähkötaulusta puski liekkejä, ja siinä tuli pakostakin mieleen, että onko tämä piilokamera vai Renny Harlinin viimeisin menestyselokuva. Vaimo kiljui minkä kerkesi, mutta en minä uskaltanut ruveta vedellä lotraamaan, kun se sähkötaulu paukkui ja ritisi niin maan pirusti.

Kiiruhdin keittiöön, nappasin silakkakäärön pöydältä ja juoksin rappukäytävään. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin sähköpalo sammuu parilla kilolla puolalaisia silakoita. En tiedä olisiko sammunut kotimaisilla silakoilla tai norjalaisella lohella. Täytyy joskus kokeilla kun vaimo lähtee sukulaisiin.

Että siksi minä täällä halkovajassa istun ja popsin silakoita. Ovat muuten yllättävän mehukkaita, vaikka pinta on pahasti kärähtänyt. Pitää säästää muutama kala myös veneen alla majailevalle Heikille, ellei vaimo sitten keksi unohtaa minua tänne useammaksi päiväksi. Sillä on vanhemmiten ruvennut muisti pätkimään, tai sitten siitä on tullut ovela.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s