LUE SANKOMIEHEN UUSIMMAT:

Kirjan kustannuspäätöstä odotellessa

 

kirjoittaja_pohtii

Tervehdys

Olen Juhani Kalke, 41-vuotias tarinankertoja itärajalta. Olette varmasti törmänneet minuun sivustolla sankomies.com, joka on kiistatta suomalaisen satiirin kehto. Huumorin mestarit ovat nykyään harvassa, mutta aina välillä meitä tippuu taivaalta. Ja on vain kustantajien ripeydestä kiinni, kuka nappaa uuden kiintotähden hyllyynsä.

Olen koulutukseltani markkinointi merkonomi. Viime aikoina olen opiskellut sähköistä markkinointia ja verkkokauppaa, yrittäjyyttä ja mainontaa. Joskus kauan sitten opiskelin etäisesti luovaa kirjoittamista ja uutta maailmankirjallisuutta. Tällä hetkellä olen pukeutunut työttömän ahtaajan haalareihin ja piakkoin aion suunnata myymään vakuutuksia tai lehtiä, ellen satu nukahtamaan pihakeinuun.

Nuorena miehenä seikkailin Italiassa ja Ranskassa, yritin olla boheemi kirjailija ja muukalaislegioonan palkkasotilas. Muukalaislegioonasta lensin ulos, ja boheemius kasvoi vuosien myötä sellaisiin mittasuhteisiin, että tuskin toista yhtä hämmentävää persoonaa löytyy edes Kirjailijaliiton viinikellarista.

Oheinen käsikirjoitukseni ”Tuhannesti kuollut ja vielä elossa” on enemmän tai vähemmän hyljeksityn nykymiehen luomiskertomus, menetetyn rakkauden kutsuhuuto, menneen ja nykyisyyden yhdistävä spektaakkeli. Se on tarina vantaalaisesta pysäköinninvalvojasta, joka erehtyy pilaamaan norjalaisen rekkakuskin juustolastin ja päätyy siitä hyvästä Lapin erämaahan taistelemaan hengestään ketun ja kitukasvuisen jukkapalmun kanssa. Pysäköinninvalvojan vaimo on sillä välin löytänyt rinnalleen nakkikioskinpitäjän, jonka kohdalle on osunut enemmän murhetta kuin iloa.

Tarinan ytimessä ovat rakkaus ja kuolema, jotka värittävät mennyttä ja tulevaa iloisen surullisella tavalla. Mennyttä elämäänsä muistelee myös kultakaivoksessa touhuava sotaveteraani, joka on löytänyt helvettiin johtavan kuilun. Venäjän kuolleeksi luultu tsaari puolestaan suuntaa Konstantinopoliin päästäkseen Napoleonin lahjoittaman kunniamerkin turvin hengestään.

Käsikirjoituksen innoittajina ovat toimineet Veikko Huovinen, Mika Waltari ja Mihail Bulgakov. Kolmikko on kova, mutta niin olen minäkin. Ja sen sanon, että kun käsikirjoituksen viimeinen sivu tipahtaa pöydälle, sitä kysyy hymyillen itseltään, että mitä hittoa juuri tapahtui.

Käsikirjoituksen kepeän kuoren alla sykkivät elämän peruskysymykset, jotka ovat yhtä merkittäviä itseään etsiville nuorukaisille kuin oman elämänsä kaivosta työstäville vanhoille äijille. Ja jos lukijakunta on laaja, käännösmarkkinat ovat vieläkin laajemmat.

Hauskoja lukuhetkiä

Juhani Kalke

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s